Vaikka siviiliaamut ovat jo laskettavissa kahden käden sormin, intin alku tuntuu edelleen kovin kaukaiselta. Oikeastaan on todella vaikea uskoa, että reilun viikon päästä minä ihan oikeasti astun palvelukseen. Ajattelin, että aikani kuluksi voisin kirjoitella hieman taustoja siitä, miten päädyin suorittamaan vapaaehtoisen asepalveluksen…

En muista tarkalleen milloin tajusin, että haluan käydä intin. Ajatus kai alkoi kypsyä vähitellen teini-iässä ja voimistui nopeasti, kun ensimmäiset miespuolisista kavereistani lähtivät armeijan vihreisiin. Muutaman vuoden kuuntelin innoissani heidän inttijuttujaan, kunnes lopulta 18-vuotiaana päätin, että haluan itsekin armeijaan. Tarkkaa syytä päätökselleni on vaikea sanoa. Taustalla oli niin yleisen kiinnostus kuin isänmaallisuuskin. Myös mahdollisuus saada johtajakoulutus houkutteli. Lähetin hakupaperit alkuvuodesta 2004 ja osallistuin saman kevään valintatilaisuuteen. Tuolloin minut määrättiin palvelukseen Kaartin Jääkärirykmenttiin I/05 erässä, juuri niin kuin olin toivonut. Jouduin kuitenkin erinäisistä syistä hakemaan myöhemmin eränsiirtoa I/06 erään. Vaikka palvelukseni lykkääntyminen aluksi harmitti, näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että sain vuoden verran lisäaikaa varmistua päätöksestäni, kohottaa kuntoani sekä aikuistua hieman. Kuluneen vuoden aikana myös pyrin ja pääsin opiskelemaan Helsingin oikikseen, joten nyt voin rauhallisin mielin keskittyä palvelukseen, kun on opiskelupaikka valmiina ja opinnot hyvin aluillaan.