Kesäkuun alku hujahti hetkessä ja kun katsoo kalenteria, näyttää siltä, ettei aika käy pitkäksi näinä viimeisinä siviiliviikkoinakaan. Ohjelmaa on melkein joka päivälle. Alun perin minun piti olla töissä juhannukseen asti, mutta sain sovittua itselleni muutaman ylimääräisen vuoron. Olen siis töissä vielä juhannuksen jälkeisen viikon. Hyvä niin, koska päivärahoilla ei tunnetusti pääse rikastumaan. Vapaa-aikaa jää kuitenkin ihan mukavasti, sillä päätin jättää kesätenttiin lukemisen väliin (shhh, älkää kertoko Kelan tädeille). Ratkaisu ei ollut minunkaltaiselleni ylisuorittajalle helppo, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. On ollut ihanaa, kun on ensimmäistä kertaa yli vuoteen voinut hyvällä omallatunnolla käyttää vapaapäivät laiskotteluun ja muuhun kivaan.

Postimies kiikutti minulle viime viikolla paljon inttiaiheista postia. Torstaina sain Ruotuväen alokasliitteineen ja Kelalta myönteisen sotilasavustuspäätöksen. Perjantaina luukusta kolahti Kaartin Jääkärirykmentin alokasopas, joka on modernisti CD-ROM -muodossa. Kiva, että tällä kertaa meidät naisetkin muistettiin. I/06 erässä jäimme ilman alokasoppaita, eikä kaikille tullut edes Ruotuväkeä.

Kuntokuurini on näin loppumetrillä kokenut vielä joitakin pieniä muutoksia. Muutama viikko sitten huomasin, että HIIT-vedot sujuvat parhaiten, kun takana on yli viiden kilometrin "lämmittely". Siitä lähtien olen juossut vedot normaalipituisten lenkkien yhteydessä. Kuntosaliohjelmanikin meni eilen vaihtoon, kun vanha alkoi maistua pahasti puulta. Johan sillä tuli pari kuukautta treenattua. Nämä viimeiset siviiliviikot aion noudattaa kaksijakoista ohjelmaa. Intissä täytyy sitten miettiä saliohjelma taas uusiksi. Tärkein muutos kuntokuuriini on kuitenkin toisen lepopäivän lisääminen viikko-ohjelmaan. Kunnonkohotuksen kannalta suurin työ on jo tehty, joten nyt on aika keskittyä saavutettujen tulosten ylläpitämiseen. En missään nimessä halua rehkiä tässä vaiheessa liikaa. Rasitusvamma ennen palveluksen alkua on pahinta, mitä voisi sattua.