Pari viikkoa on taas vierähtänyt paratiisisaarella ja paljon on ehtinyt tapahtua. Ohjelmaan on mahtunut muun muassa alokasleiri, marssit 3 ja 4, paljon rastikoulutusta sekä kyllästymiseen asti sulkeisia. Tupamme vahvuus on näiden kahden viikon aikana pienentynyt kahdella. Ensimmäinen tyttö kotiutettiin heti edellisten lomien jälkeen ja toinen alokasleirin aikana.
Aamu kului ampumaradalla. Aloitimme RK 2:lla, josta pääsin tällä kertaa kirkkaasti läpi. Seuraavaksi siirryimme RK 3:een, eli ammuimme kymmenen laukausta polviasennosta. Tulokseni jäi huonon puolelle. Lopuksi ammuimme 50 metrin vallilta ensin kymmenen totuttelulaukausta pystystä ja sitten kahdesti RK 4:n, eli kymmenen laukausta vuorotellen pystystä ja polvelta. Sekin meni kirkkaasti läpi. Iltapäivällä oli suunnistusoppitunti ja sen perään lähdimme pareittain etsimään kolmea rastia. Ne oli helppo löytää jo pelkän kartan perusteella, eikä kompassia tarvinnut käyttää lainkaan.
Tiistai 31.7.
Odotin päivää kauhunsekaisin tuntein, sillä viikko-ohjelmaan oli merkitty viisi tuntia suojelukoulutusta. Loppujen lopuksi päivä ei kuitenkaan ollut kovin hajottava. Aamupalan jälkeen meillä oli reilun tunnin mittainen suojeluoppitunti, jossa kerrottiin biologisista ja kemiallisista aseista ja niiltä suojautumisesta. Oppitunnin jälkeen alikersanttimme piti meille tuvassamme hyvin leppoisan rastin suojanaamarista ja kertoi samalla miten toimitaan, kun tulee suojeluvaroitus. Seuraavaksi siirryimme ulos harjoittelemaan suojeluvaroitusta käytännössä. Alkuun teimme kaiken hitaasti vaiheittain, sitten pari kertaa vauhdikkaammin. Lounaan jälkeen suojelukoulutus jatkui ja harjoittelimme toimintaa, kun tulee suojeluhälytys. Jälleen kerran ensimmäinen suoritus tehtiin hitaasti vaiheittain ja seuraavat pari kertaa mahdollisimman nopeasti. Lopuksi meille opetettiin vielä puhdistautuminen, kun vaara on ohi. Suojelukoulutuksen jälkeen komppanian päällikkö piti meille lyhyehkön oppitunnin seuraavana päivänä alkavasta leiristä, jonka jälkeen palasimme tupiin pakkaamaan kenttävarustuksen.
Lähdimme heti aamusta täyspakkaukset selässä ja ryhmäkohtaiset tavarat kannossa kävelemään kohti leiripaikkaamme Saharan laidalla. Perillä sykkiminen alkoi välittömästi pikalinnoittautumisen harjoittelulla. Saimme 15 minuuttia aikaa kaivaa itsellemme poterot, joihin mahdumme taisteluvarustus päällä ja ase kädessä niin, että olemme kokonaan maanpinnan alapuolella. Minä arvioin vähän väärin kuinka pieneen tilaan mahdun, joten kun suurin osa joukkueesta lähti viettämään taukoa, minä ja muutama muu epäonninen jäimme yrittämään uudelleen. Toinen yritykseni kelpasi hyvin. Lounaan jälkeen kaivaminen jatkui. Kaivoimme iltaan asti taistelijaparin poteroita. Ainoa pidempi tauko oli teltan pystyttämiseen kulutettu aika. Kun poterot olivat riittävän syviä ja muutenkin kelvollisia, harjoittelimme asemarallia. Toisin sanoen käskyllä "asemiin!" juoksimme täysillä suojaista reittiä pitkin poteroihimme ja käskyllä "suoja-asemaan!" sykähdimme takaisin teltalle. Illalla meille oli järjestetty taistelukentän valoilmiöt -näytös, jonka yhteydessä saimme kukin kokeilla valopistoolilla ampumista. Näytöksen jälkeen pääsimme hyvissä ajoin nukkumaan, eikä meillä ollut yöllä kuin lähivartiovuoro. Itselleni sattui vuoroista parhain, eli viimeinen.
Toinen leiripäivä oli ensimmäistä rankempi. Aamulla aloitimme poteroidemme linnoittamisen. Emme kuitenkaan ehtineet tehdä sitä kauan, ennen kuin oli aika lähteä Saharaan harjoittelemaan suojautumista suoralta ja epäsuoralta tulelta sekä ilma-ammuntaa. Viimeisenä mainittu oli oikeastaan tosi kivaa, koska kuivaharjoittelun jälkeen pääsimme ampumaan paukkupatruunoilla sarjatulta kuvitteellisia helikoptereita kohti. Saharassa juoksentelun jälkeen viimeistelimme poteromme ja otimme taas muutaman erän asemarallia. Lopuksi harjoittelimme paukkupatruunoilla ryhmän puolustusta ja hyökkäystä niin, että kukin ryhmä sai vuorollaan hyökätä kahta muuta ryhmää vastaan. Kun olimme saaneet hyvän lämmön päälle, oli aika palata Saharaan. Tällä kertaa opettelimme joukkueen etenemismuotoja, eli miten joukkue liikkuu avojonossa, ryhmäparijonossa, ryhmäkolmijonossa ja avorivissä. Se oli rankkaa siinä vaiheessa, kun siirryimme supistetuin välein harjoittelusta tositoimiin. Varsinkin meidän ryhmämme eli kolmas ryhmä sai sykkiä välillä todella pitkiä matkoja. Päivällisen jälkeen jätimme hetkeksi leirimme ja siirryimme kasarmimme nurkalle huoltamaan komppaniamme kranaatinheittimiä, jotta ne voitaisiin seuraavana päivänä viedä korjaamolle tarkastettaviksi. Se oli mukava hengähdystauko kaiken kiireen keskellä. Oli myös mielenkiintoista nähdä, millainen ase kevyt kranaatinheitin oikein on. Leiriin palattuamme asemaralli jatkui. Tällä kertaa se tosin tuntui hieman mielekkäämmältä, sillä harjoittelimme samalla paukkupatruunoilla yhtenäistä tulenavausta. Se sujui muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen yllättävän hyvin. Ryhmänjohtajamme kehuikin, että ne kerrat kun joku myöhästyi tulenavauksesta, se oli yleensä hän itse. Illalla oli vuorossa harjoituksen sovellettu osuus eli koko joukkueen puolustustaistelu muutamista kokelaista ja alokkaista muodostettua maaliosastoa vastaan. Ensimmäinen hälytys tuli kymmenen aikoihin eli sopivasti lähivartiovuoroni alkupuoliskolla. Loput vuorostani menikin poterossa vihollista tulittaessa. Toinen hälytys, joka oli ilmeisesti väärä, tuli juuri kun oli kömpinyt teltassa alusvaatteisillani makuupussiin. Siinä tuli todella kiire heittää edes jotain vaatetta päälle ja sykähtää takaisin poteroon. Kaiken kaikkiaan "sotimista" kesti ehkä pari tuntia. Se oli ehdottomasti koko leirin parasta antia. Yöllä meillä kaikilla oli vielä reilun tunnin mittaiset parivartiovuorot. Omani tosin venyi melkein kaksituntiseksi, koska lähivartiomiehemme unohti herättää seuraavana vuoroon tulevan.
Aamu alkoi taas kovalla sykkeellä. Ensimmäinen tunti herätyksen jälkeen kului telttojen purkamiseen, poteroidemme peittämiseen ja leiripaikkamme siivoamiseen. Aamupalan jouduimme hotkaisemaan muutamassa minuutissa, jotta ehdimme edes melkein ajoissa takaisin kasarmille viemään edellisenä iltana huollettuja heittimiä korjaamolle. Korjaamon pihalta alkoi marssi 3, eli noin 14 kilometrin marssi suureksi osaksi asfaltilla. Kiersimme ensin vajaan tunnin lenkin Santahaminassa, jonka jälkeen matka jatkui porttien ulkopuolella Laajasalossa. Oli erittäin kiva päästä näkemään vähän siviilimaailmaa ja -ihmisiä. Marssi tuntui selvästi edellistä rankemmalta – osaksi kovan alustan, huonon nesteytyksen ja leirin aiheuttaman uupumuksen vuoksi. Jaksoin kuitenkin todella hyvin ja selvisin matkasta ilman yhtäkään hiertymää tai rakkoa. Iltapäivällä huolsimme kaluston, aseemme sekä itsemme ja valmistauduimme kello 16 alkaneeseen virka-apuun virka-apuoppitunnilla.
Lauantai 4.8.
Päivä oli ihanan rento ja kaikin puolin mukava. Se kului omalta osaltani kokonaan ampumaradalla rästiammunnoissa. Alkuun kaikki ampuivat RK 2:n kohdistussarjana. Kasani oli kyllä pieni, mutta taulun vasemmassa reunassa niin kuin kaikissa aikaisemmissakin ammunnoissa. Siirsin etutähtäintä muutaman napsun, kunnes se oli aivan ääriasennossa. Mitään muutosta ei edelleenkään tapahtunut, vaan osumat olivat jatkuvasti vitosen ja kuutosen kohdalla. Aloin jo vaipua epätoivoon, kunnes lounaan jälkeen tajusin tukia asettani hieman tarkemmin. Etutähtäimeni oli edelleen samassa kohdassa kuin aina ennenkin, vain ruuvit olivat siirtyneet. Annoin aseeni kouluttajallemme, joka sääti sitä hetken ja sai tähtäimet suunnilleen kohdilleen. Tulokseni paranivat heti, mutta RK 3 jäi silti kaksi pistettä alle hyväksytyn rajan, eli 58 pisteeseen. RK 7 sen sijaan meni heti ensimmäisellä yrittämällä läpi. Ammuntojen välissä meille pidettiin ampumakatosten takana rasteja käsikranaatin heitto- ja kuljetuskuntoon laittamisesta sekä kevyen kertasingon käsittelystä.
Sunnuntai 5.8.
Überlepipäivä. Herätys oli sunnuntaiseen tapaan vasta kahdeksalta ja aikaa aamutoimiin oli yli tunti. Brunssi oli todella herkullista. Koulutusta oli merkitty ohjelmaan vain neljä tuntia. Alkuun istuimme pari tuntia yksikkömme edessä huoltamassa aseitamme ja muuta taisteluvälinemateriaaliamme, sitten lähdimme MpKK:n kentälle pelaamaan jalkapalloa. Se oli todella hauskaa, vaikka eiväthän pojat hirveästi meille tytöille syöttäneet. Yritin kuitenkin osallistua peliin täysillä ja onnistuin melkein tekemään yhden maalin. Liikuntakoulutuksen päätteeksi minut nakitettiin vetämään joukkueellemme venyttely. Se meni mielestäni hyvin. Vapaa-aika alkoi virka-aputarkastusten jälkeen jo puoli viiden aikoihin.
Tiistai 7.8.
Hirveän kuuma päivä. Koko aamu meni käsikranaatti-, kevyt kertasinko- ja telamiinarasteja kierrellessä. Iltapäivällä meille tuli MpKK:lta neljännen vuosikurssin kadetti pitämään pari suunnistusoppituntia. Niiden jälkeen lähdimme taas harjoittelemaan suunnistusta käytännössä. Reittejä oli viisi ja jokaiseen niistä sisältyi kaksi tai kolme rastia. Me ehdimme parini kanssa kiertää neljä reittiä. Taaskaan ei tarvinnut käyttää kompassia, vaan tutussa maastossa pelkkä kartta riitti. Nautin kovasti suunnistamisesta, vaikka kouluajoilta siitä on jäänyt ei-niin-hyviä muistoja.
Vaihteeksi vähän rennompi päivä. Aamulla meillä oli reilun kolmen sulkeiset kokelaiden vetämänä. Kertasimme vanhoja asioita, kuten asentoa, lepoa, käännöksiä, aseotteita sekä lakin riisumista ja pukemista. Uusina asioina opettelimme rukousasennon ja ohimarssin. Sulkeisten päätteeksi pidimme puolen tunnin valalauluharjoitukset. Lounaan jälkeen oli lääkintäkoulutusta. Rastien aiheena oli potilaan tutkiminen, kuljetusasentoon laittaminen ja murtuman lastoitus sekä painesiteen käyttö. Lopuksi siirryimme Saharaan koulutuksen fyysiseen osuuteen, eli harjoittelemaan eri tapoja evakuoida haavoittunut potilas. Ensimmäistä kertaa tuli eteen sellainen tilanne, etteivät voimani kerta kaikkiaan riittäneet. Vaikka kuinka ähelsin ja yritin, en millään saanut 80-kiloista taisteluvarustukseen puettua pariani raahattua koko vaadittua matkaa. Se tietenkin harmitti, mutta ei hajottanut.
Iltapäivällä varmistui, että KrhK:n yksikköedustajaksi valittu alokas siirretään E-luokkaan ja minusta tulee uusi yksikköedustaja. Ensimmäinen kokous on jo tiistaina 14.8., eli pääsen tai joudun (miten sen nyt ottaa) silloin lähtemään hetkeksi pois ampumaleiriltä.Aamulla siivosimme hirveällä kiireellä tuvat ja kaapit TKS-kuntoon Uudenmaan Jääkäripataljoonan komentajan tarkastusta varten. Varsinainen joukkojen tarkastus tapahtui kahdeksalta yksikkömme edessä. Tarkastusta seurasi tunnin sulkeiset, joita kyseinen everstiluutnantti valvoi. Sulkeisten jälkeen tarkastettiin sisäjärjestys. Meidän tuvastamme ei löytynyt korjattavaa. Ennen lounasta oli vielä lisää sulkeisia. Siinä vaiheessa hommasta alkoi jo mennä maku, enkä jaksanut enää keskittyä kunnolla. Lounaan jälkeen everstiluutnantti piti meille oppitunnin. Täytyy myöntää, etten kunnolla muista, mistä hän puhui. Oli todella kovan työn ja tuskan takana yrittää pysyä hereillä. Silmät meinasivat jatkuvasti painua väkisin kiinni. Oppitunnin jälkeen kävimme kokelaiden johdolla lyhyellä lenkillä, venyttelimme ja leikimme hetken RUK-hippaa. Iltapäivän päätti kapteenin oppitunti tulevasta ampumaleiristä. Illalla vapaa-ajan jälkeen oli vielä kenttähartaus ja lipunlasku.
Perjantai 10.8.
Päivän ohjelmana marssi 4, eli vaellusmarssi Sipoon metsissä. Herätys oli poikkeuksellisesti jo 5.30 ja söimme maastoaamupalan yksikön vieressä. 1. ja 2. joukkue lähtivät ensimmäisinä matkaan kohti lähtöpaikkaa. Sillä välin, kun me odottelimme kuljetusta, kokelaat pitivät meille pikaisen koulutuksen trangian käytöstä ja meille jaettiin sissimuonapakkaukset. Sitten odottelimme, odottelimme ja odottelimme vähän lisää. Lopulta ajoneuvot saapuivat melkein tunnin myöhässä kuljettamaan meidätkin lähtöpaikalle. Meidän joukkue joutui kuorma-auton lavalle, kun taas 3. joukkue pääsi bussikyydillä. Maasto, jossa alussa marssimme oli erittäin vaikeakulkuista. Siinä oli paljon pitkiä jyrkkiä nousuja ja etenemistä hidasti erittäin epätasainen alusta, tiheä kasvusto ja lukuisat kaatuneet puut. Tarkoitus oli, että olisimme marssineet lounaaseen menneessä 10 kilometriä, mutta matkaa taittuikin vain reilut kolme kilometriä. Lounastauon jälkeen reitti oli parempi ja matkanteko nopeampaa. Viimeiset pari kolme kilometriä kuljimme pikamarssina metsätietä pitkin. Jälleen kerran selvisin marssista ilman hiertymiä tai rakkoja. Jalatkaan eivät olleet maalissa kipeät, koska alusta oli niin pehmeä. Nestehukka meinasi kuitenkin iskeä muutaman kerran matkan varrella. Vesihuolto ei pelannut ihan niin kuin olisi pitänyt ja vesi pääsi välillä loppumaan kesken. Fyysisesti marssi 4 ei ollut juurikaan edellistä marssia raskaampi, mutta henkisesti kylläkin. Maasto oli arvaamatonta ja koko ajan jännitti, milloin tulee seuraava iso mäki vastaan ja selviääkö siitä. Palasimme Sipoosta Santahaminaan bussikyydillä. Perillä venyttelimme, söimme maastopäivällisen, kävimme pikaisesti suihkussa, huolsimme trangiat sekä siivosimme tupamme ja kaappimme. Vaikka olimme olleet koko päivän jäljessä aikataulusta, lomille lähtömme viivästyi lopulta vain puolisen tuntia.
Kommentit