Alokkaiden nimittäminen kaartinjääkäreiksi näkyi menneellä viikolla pieninä muutoksina arkirutiineissa. 2,3 kilometrin aamulenkit alkoivat maanantaina ja herätys siirtyi niiden myötä 15 minuuttia aikaisemmaksi. Lisäksi saimme luvan alkaa palata ruokailusta takaisin yksikköön omatoimisesti.
Alikersantit ja kokelaat lähtivät aamupalan jälkeen saarella järjestettyyn näytökseen ampumaan heittimillä. Heidän poissaolonsa vaikutti luonnollisesti päivän ohjelmaan, joka oli todella löysä. Alkuun kävimme hakemassa yksikön aseet asevarastolta säilytyksestä. Sen jälkeen pääsimme varusvaihtoon. Se tuli todella tarpeeseen, sillä edellisestä kerrasta oli kulunut jo lähemmäs kuukausi. Sain vihdoin vaihdettua revenneet housuni ja liian ison kypäräni. Lounaan jälkeen heitimme taisteluvarustuksen niskaan ja lähdimme harjoittelemaan taistelijan tutkinnon rasteja. Rasteja oli viisi (suojeluvaroitus, suojeluhälytys, potilaan tutkiminen, suojautuminen epäsuoralta tulelta sekä syöksyen eteneminen). Johtajien poissaolon takia niiden pitäjiksi oli valittu joukostamme kaartinjääkäreitä. Koska rastit suoritettiin taistelijapari kerrallaan, rastien välissä jäi runsaasti aikaa rötvätä. Parhaimmillaan rastiin meni viitisen minuuttia ja rötväämiseen lähemmäs tunti. Ehdimme kuitenkin taistelijaparini kanssa kiertää kaikki rastit. Illalla olisi ollut iltavapaa, mutta päätin taas jäädä saarelle.
Koska johtajat olivat taas poissa, aamupäivä kului kaartinjääkäreiden pitämillä rasteilla. Tällä kertaa aiheena oli käsikranaatti, KES, telamiina, häiriön poisto aseesta sekä häiriön poisto lippaasta. Ehdin vain neljälle ensinnä mainitulle. Iltapäiväksi ohjelmaan oli merkitty liikuntakoulutusta. Jokainen sai valita haluaako pelata jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa vai ultimatea. Itse valitsin ultimaten ainaisen jalkapallon sijaan. Se osoitautui helvetin tylsäksi peliksi. Onneksi lopetimme suunniteltua aikaisemmin.
keskiviikko 22.8.
Päivän ohjelma koostui taas rastikoulutuksesta. Toisin kuin alkuviikosta se ei kuitenkaan tarkoittanut löysäilyä, vaan rasteilla joutui oikeasti sykkimään. Ensimmäisellä rastilla harjoiteltiin puolitoista tuntia joukkueen etenemismuotoja, eli liikkumista avojonossa, ryhmäparijonossa, ryhmärivissä ja avorivissä. Minulla kävi huono tuuri ja olin suuren osan ajasta kolmannen ryhmän toiseksi viimeinen taistelija, eli jouduin juoksemaan aivan helvetisti. Lopussa jalkani olivat ihan hapoilla. Johtajien kommunikaatiokatkoksen takia seuraavan rastin löytäminen tuotti joukkueellemme hieman vaikeuksia. Harhailimme varmaan parikymmentä minuuttia ympäri saarta, ennen kuin lopulta löysimme rastinpitäjän. Rastin aiheena oli puolustukseen ryhmittyminen, mikä käytännössä tarkoitti asemarallia. Rasti ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla edes alkaa, ennen kuin meille tuli käsky palata yksikköön, koska saarta lähestyi voimakas ukkosmyrsky. Se oli erittäin mukava yllätys. Myrskyn takia maastolounas tuotiin sisään yksikköön ja saimme syödä tuvissa. Lounaan jälkeen sade oli loppunut ja lähdimme jatkamaan koulutusta. Kolmannella rastilla sykittiin telamiinojen kanssa ja opeteltiin varamiinoitteen rakentaminen. Meidän ryhmämme sai siinä päivän parhaan ajan, eli 4 minuuttia 10 sekuntia. Neljäs rasti oli KES-rasti, jossa harjoiteltiin vaunun tuhoamista taistelijapareittain. Se oli todella kevyttä ja mukavaa päivän muuhun koulutukseen verrattuna.
Aamulla kävimme tutustumassa sotilasesterataan ja harjoittelimme esteiden oikeita suoritustekniikoita. Se oli hauskaa, vaikka meillä naisilla ei mennytkään kovin vahvasti miehiin verrattuna. Muutaman kerran ylitin itseni ja voitin pelkoni, mistä olen erittäin tyytyväinen. Koulutus esteradalla venyi, minkä takia meille tuli hirveä kiire palata yksikköön valmistautumaan taistelijan tutkintoradalle lähtöön. Rata meni minulta paremmin kuin osasin odottaa. Parilla rastilla jäädyin ja sain huonot pisteet, mutta viideltä rastilta saadut täydet pisteet kompensoivat sitä. Lopullinen tulokseni oli yllätyksekseni täydet 12 pistettä sotilaan perustutkintoon. Samaan ylsi neljä muuta taistelijaa komppaniastamme. Illalla saimme tietää sotilaan perustutkinnon tulokset. Sain 58 pistettä, eli kiitettävän. Kaupan päälle tuli ensimmäinen kuntoisuuslomani. Myös kaikki muut 4. joukkueen taistelijat saivat kiitettävän. Ensi viikolla selviää saammeko vielä toiset kuntsarit parhaasta joukkueen keskiarvosta. Ero pahimpaan kilpailijaamme, 3. joukkueeseen, on vain pisteen murto-osia.
48:lla erikseen käsketyllä – minulla ja kaikilla muilla komppaniamme naisilla mukaan lukien – aamu alkoi valintakokouksella. Jännitin tilannetta etukäteen, mutta aivan turhaan. "Kokoukseni" kesti särmine toimistokäyttäytymisineen ehkä kymmenen sekuntia. Kapteeni kysyi minulta haluanko tulenjohto- vai kranaatinheitinlinjalle AUK:iin. Kun vastasin tulenjohtolinjalle, hän totesi vain: "Selvä, voitte poistua". Näyttäisi siis siltä, että minusta tulee pian aliupseerioppilas. Valintakokouksen jälkeen huolsimme tuvissa TVÄL-materiaaliamme. Olin ehtinyt saada vasta rynnäkkökiväärini puhdistettua, kun tuli käsky pukea liikuntavarustus päälle. Lähdimme pelaamaan koripalloa, mutta syystä tai toisesta laji vaihtuikin viime hetkellä – yllätys, yllätys – jalkapalloksi. Koska koko komppania oli mukana pelaamassa, jokaisen peliaika jäi varsin lyhyeksi. Pelatussa turnauksessa joukkueemme sai pronssia. Liikuntakoulutus jatkui iltapäivällä. Alkuun lämmittelimme ulkona rynkkyjumpalla. Sen jälkeen siirryimme liikuntasaliin tutustumaan sotilaspainin alkeisiin. Laji osoittautui yllättävän rankaksi mutta myös hauskaksi. Hiki todella virtasi, kun otimme harjoittelun päätteeksi kuusi minuutin pituista erää. Viimeisenä päivän ohjelmassa oli taistelua kylmin asein, eli rynnäkkökiväärillä tehtävien lyöntien ja pistojen opettelua.
Kommentit