P-kausi on nyt ohi ja ensimmäinen viikko AUK:ssa takana. Pääsin tulenjohtolinjalle niin kuin toivoin. Minun lisäkseni linjalla on yksi nainen. Kaksi p-kauden tupakavereista on heitinlinjalla ja yksi siirtyi SpolK:n kautta lääkintämieskurssille. Spol-linjalla on kolme naista ja AKE-linjalla kaksi.


Maanantai 27.8.

Kun palasimme illalla lomilta, joukkuettamme odotti ilmoitustaululla erittäin mukava yllätys. Olimme saaneet komppanian parhaan keskiarvon sotilaan perustutkinnosta, mikä tarkoitti toista kuntoisuuslomaa kaikille. Piste-ero toiseksi jääneeseen 3. joukkueeseen oli viikonlopun rästisuoritusten jälkeen selvä, peräti pari pistettä.


Tiistai 28.8.

Liikuntakoulutuspainotteisen viikon käynnisti katukoris. Pompottelimme palloa ja pelasimme yhteensä noin tunnin verran. Se oli kivaa vaihtelua ainaiseen jalkapalloon. Koriksen jälkeen meille pidettiin huumevalistusoppitunti. Olin henkisesti varautunut kuuntelemaan tylsää paasausta huumeiden vaaroista, mutta puhujan lähestymistapa olikin virkistävän suoraviivainen.

Iltapäivällä oli vuorossa kokovarustustarkastus. Siihen oli varattu melkein kolme tuntia aikaa. Meidän tupamme oli kuitenkin valmis noin puolessa tunnissa, joten sillä välin kun muut vielä ahkeroivat, me rötväsimme, kunnes oli aika lähteä Sotainvalidien Veljesliiton syyskeräyksen infotilaisuuteen.

Päivällisen jälkeen meistä otettiin komppania-, joukkue-, tupa- ja yksilövalokuvat. 

 


Keskiviikko 29.8.

Aamupäivän ainoaksi ohjelmaksi oli merkitty jalkapalloa. Pelasimme sitä kaksi ja puoli tuntia. Se oli ainakin minusta vähän turhan pitkä aika. Lopussa pallon perässä juokseminen ei jaksanut kiinnostaa enää ollenkaan. Suurin osa pojista kuitenkin tuntui nauttivan pelaamisesta.

Iltapäivällä meille pidettiin oppitunti, jossa saimme tietää AUK-valintojen tulokset ja muut e-kauden sijoitukset. Meidän joukkueemme 18 taistelijasta 12 pääsi AUK:iin. Loput jäivät omasta halustaan eri miehistötehtäviin. Samalla tunnilla pääsimme näkemään valintalomakkeemme ja täytimme p-kauden palautekyselyn.


Torstai 30.8.

Aamu alkoi p-kauden palkintojenjakotilaisuudessa, jossa palkittiin rykmentin kärkitaistelijat sekä cooperissa ja ammunnoissa parhaiten menestyneet kaartinjääkärit. Loppupäivä oli varattu KJTK:n järjestämälle varusmiesten liikuntapäivälle. Minä olin ilmoittautunut uimaan uimastadionille. Lähdimme sinne hieman ennen yhdeksää ja palasimme lounasaikaan takaisin saarelle. Sää onneksi suosi, eikä ulkona ollut niin kylmä kuin edellisinä päivinä. Oli todella mukava polskia pari tuntia. Siinä ehti hetkeksi unohtaa seuraavan päivän muuton aiheuttaman stressin.  

Lounaan jälkeisen ajan päivälliseen asti uimassa olleet saivat käyttää haluamallaan tavalla joko rötväämiseen tai saaren liikuntamahdollisuuksien hyödyntämiseen. Minä lähdin lyhyen ruokalevon jälkeen punttisalille. Yllätyksekseni tulokseni eivät olleet tippuneet parin kuukauden treenitauon aikana niin paljon kuin olin pelännyt.

Päivällisen jälkeen tyhjensimme kaappimme ja kävimme tupakavereiden kanssa sodessa p-kauden viimeisillä munkkikahveilla. Siinä samalla kirjoitimme joukkueemme alikersanteille ja kokelaille kortit muistoksi meistä. Illan päätti juhlallinen lipunlasku ja kenttähartaus yläkentällä.

 


Perjantai 31.8.

Herätys oli tavallisesta poiketen vasta kuudelta. Aamulenkkiä ei ollut, vaan pakkasimme loput varusteistamme ja lähdimme aamupalalle. Vaikka osasto Aamukasalla, eli AUK:iin lähtijöillä, oli kiire, johtajat eivät malttaneet olla käskemättä meitä järjestymään vielä yhden kerran uudelleen ulos. Muonituskeskuksen edessä eräs kokelas päätti lisäksi opettaa meille lähtömme kunniaksi uuden käskyn, joka tulisi meille hyvin pian paljon tutummaksi kuin osasimme aavistaakaan. Saimme ensimmäisen kerran kokeilla taakse poistumista.

Hotkaisimme aamupalan muutamassa minuutissa ja palasimme omatoimisesti takaisin yksikköön kantamaan täyteen ahdetut pyykkisäkkimme, reppumme ja lomakassimme ulos odottamaan traktorikyytiä AUK:n pihalle. Kun toinen satsi tavaroita oli lastattu lavalle, lähdimme itsekin kulkemaan kohti uutta kotikasarmiamme. Tunnelma matkalla oli selvästi jännittynyt ja ainakin omalta osaltani myös vähän haikea.

Sykkiminen alkoi heti perille päästyämme. Etsimme hirveällä vauhdilla omat tavaramme säkkimerestä ja järjestyimme niiden kanssa kolmiriviin. Siinä muodossa meidät luovutettiin aliupseerikouluun ja meistä tuli oppilaita. Olisi ollut hienoa fiilistellä hetki uutta nimitystä, mutta siihen ei ollut aikaa. Saman tien, kun muodollisuudet oli saatu hoidettua alta pois, järjestyimme uudelleen – tällä kertaa linjoittain. Nimenhuudon jälkeen saimme käskyn kantaa varusteemme sisään tupiin ja alkaa laittaa kaappejamme ja punkkiamme TKS-kuntoon. Aikaa tarkastuksiin annettiin ruhtinaalliset 20 minuuttia. Emme aivan ehtineet aikamääreeseen, vaan jouduimme pyytämään lisäaikaa. Saimme sitä 5 minuuttia. Se onneksi riitti.

Iltapäivällä oli oppituntia oppitunnin perään. Ensimmäisen oppitunnin aloitti rykmentin komentaja kannustavalla ja rohkaisevalla puheellaan. Siinä hän totesi osuvasti, että vaikka moni meistä varmasti epäilee, onko meistä sittenkään johtajiksi, kukaan meistä ei ole päätynyt AUK:iin sattumalta, vaan jokaisessa kurssille valituksi tulleessa on varmasti potentiaalia menestyä. Everstin sanat olivat juuri sitä, mitä minä sillä hetkellä kauhunsekaisissa tunnelmissa kaipasin. Everstin jälkeen puheenvuoro siirtyi koulun johtajalle. Hän puhui meille reilun tunnin verran kurssin kulusta ja muista yleisistä asioista. Seuraavaksi oli yksikköupseerin oppitunti ja viimeisenä linjamme kouluttajan hyvin lyhyt tunti.

Päivällisen jälkeen, ennen vapaa-ajan alkua, meille jaettiin tulenjohtolaukut (a.k.a. Gucci-bagit) sisältöineen, käsisuuntakehät, kartat ja muistiinpanovälineet.


Lauantai 1.9.

Aamu alkoi mukavasti kello 4.45 palohälytysharjoituksella. Onneksi meitä oli varoitettu siitä etukäteen, niin olimme osanneet nukkua runkkupuvut päällä, eikä meidän tarvinnut sännätä pihalle alusvaatteisillamme pelkästään peittoon kääriytyneinä. 

Aamupäivän ohjelmana oli sulkeiset, tosin poikkeuksellisesti ilman asetta. Harjoittelimme lähinnä harjoitteluavorivistöön siirtymistä sekä AUK:n apukouluttajien lempikäskyä eli taakse poistumista. Ennen lounasta kävimme vielä kuittaamassa ison nipun kurssin aikana luettavia kirjoja.

Iltapäivä alkoi suunnistusoppitunnilla, jossa käytiin läpi suunnan ottaminen, etäisyyksien mittaaminen sekä tärkeimpänä koordinaattien laskeminen. Oppitunnin jälkeen lähdimme harjoittelemaan käsiteltyjä asioita käytännössä. Koulutus ei ollut liikuntakoulutusta, vaan parinkymmenen hengen porukoissa toteutettua leppoisaa kävelyä pisteestä A pisteeseen B ja sieltä edelleen pisteeseen C.    


Sunnuntai 2.9.

Päivän ohjelma koostui pelkästään yleisen taistelukoulutuksen oppitunneista, joita oli kello 10-13. Niillä käytiin läpi taktiikan perusteita, sotilasmerkistöä, kansainvälisiä ja kansallisia viestiaakkosia sekä vihollisen organisaatiota ja toimintaperiaatteita. Oppituntien jälkeen saimme johtajakansiot ja luimme omatoimisesti viikkokokeisiin. Vapaa-aika alkoi jo puoli viiden aikoihin.  


Maanantai 3.9.

Aamulla oli taas suunnistusta. Saimme itse valita kierrämmekö helpon, keskivaikean vai vaikean radan. Valitsin keskivaikean. Siihen kuului 11 rastia ympäri saarta. Tarkoitus oli, että olisimme suunnistaneet yksin, mutta koska meitä oli niin paljon, matkan varrella muodostui väkisin pieniä porukoita. Valitsemani keskivaikea rata oli tutun maaston takia melko helppo ja ehdin kiertää kaikki rastit annetun aikamääreen puitteissa.

Ennen lounasta linjallemme opetettiin, miten kenttävarustus pakataan oikeaoppisesti, eli kouluttajamme sanoja lainatakseni kaikin puolin vimosen päälle. Oikea pakkaustyyli oli tietenkin aivan erilainen kuin KrhK:ssa opetettu.

Iltapäivällä ohjelmassa oli pikainen oppitunti koordinaattien ottamisesta koordinaattilevyä apuna käyttäen. Sen jälkeen lähdimme ulos harjoittelemaan. Kävelimme ympäri saarta ja pysähdyimme säännöllisin väliajoin ottamaan sen hetkisen olinpaikkamme koordinaatit. Muutamaa pysähdyspaikkaa lukuun ottamatta paikat olivat helppoja löytää kartalta eivätkä saamani koordinaatit heittäneet kuin muutaman kerran yli sallitut 30 metriä.  

Päivällisen jälkeen meillä oli noin puoli tuntia aikaa opiskella karttamerkkejä, jonka jälkeen meille pidettiin kymmenen kysymyksen koe aiheesta. Loppuilta oli vapaa.


Tiistai 4.9.

Päivän ohjelma koostui taas pääasiassa oppitunneista. Ensimmäisellä tunnilla meille opetettiin, miten tulenjohtotaso valmistellaan. Siihen ei mennyt kauan, joten saimme käyttää loput varatusta ajasta omatoimiseen viikkokokeisiin lukemiseen. Seuraava oppitunti oli siivousoppitunti. Täytyy myöntää, että pänttäsin sielläkin kokeeseen ja kuuntelin vain sivukorvalla. Iltapäivän oppitunnilla harjoittelimme taas koordinaattien ottamista ja paikkojen löytämistä kartalta koordinaattien perusteella. Tehtävää kuitenkin hankaloitettiin rajoittamalla käytössämme olevaa aikaa. Oppitunnin päätteeksi oli taas puolisen tuntia lukupalvelua.

Ennen päivällistä kävimme noin neljän kilometrin lenkillä. Matka ei ollut pitkä eikä vauhti erityisen kova, mutta minulle lenkki oli täyttä tuskaa. Penikkani olivat viikonlopun aikana alkaneet oireilla lisääntyneen tahtimarssin ja luonnottoman pitkien askelien harppomisen seurauksena ja lenkin aikana ne ärtyivät oikein kunnolla. Lisäksi pieni flunssa vaikeutti hengittämistä. Selvisin kuitenkin sisulla maaliin asti, vaikka loppumetreillä jäin muutaman muun taistelijan kanssa vähän jälkeen porukasta.

I

llalla, kun palasin sodesta, päivystäjän pöydän viereisellä ilmoitustaululla odotti yllätys KJTK:lta. He olivat päättäneet nimittää minut yhdeksi yksikön kahdesta varaedustajasta. Varsinaiseksi edustajaksi he olivat valinneet 2. JK:n entisen yksikköedustajan.


Keskiviikko 5.9.

Päivä oli varattu lähes kokonaan taistelu- ja marssikoulutukselle sekä majoitusharjoitukselle. Ennen kuin lähdimme sykkimään, meillä oli kuitenkin pari tuntia lukupalvelua ja tulenjohdon teoriaoppitunti, jossa käytiin läpi perusasiat eri tulimuodoista, tulilajeista ja tuliyksiköistä. Kymmenen aikoihin heitimme taisteluvarustuksen niskaamme ja lähdimme kävelemään kohti Saharaa.  

Taistelukoulutus toteutettiin rastikoulutuksena. Sen tarkoituksena oli yhtenäistää meille p-kaudella eri yksiköissä opetetut toisistaan poikkeavat suoritustavat. Rastien aiheina oli aseenkäsittely, varamiinoitteen rakentaminen, joukkueen etenemismuodot, toiminta tunnustelijana, yksittäisen taistelijan etenemismuodot sekä ryhmän hyökkäys. Koulutus huipentui koko linjan voimin toteutettuun hyökkäykseen Saharan halki muonituskeskuksen maastoon, missä iltapala odotti meitä.

Iltapalan jälkeen kävimme kasarmilla hakemassa reput ja siirryimme Hevoshaan kentän laidalle harjoittelemaan toimintaa marssilla ja marssitauoilla. Kun homma sujui kouluttajamme mielestä riittävän hyvin, lähdimme kiertämään noin neljän kilometrin lenkin täyspakkaukset selässä. Matkan varrella pidimme yhden kymmenen minuutin tauon, jonka tarkoituksena oli testata onko juuri saatu oppi mennyt perille. Eihän se niin kovin vahvasti mennyt. Ensimmäisen ryhmän ryhmänjohtajana ollut oppilas myöhästyi liikkeelle lähdöstä, minkä seurauksena koko linja joutui juoksemaan marssia vetänyttä apukouluttajaamme kiinni. Toinen ja kolmas ryhmä eivät luonnollisestikaan voineet jaksaa juosta koko matkaa ja pian heitä ei enää näkynyt. Onneksi kouluttajamme ei kuitenkaan toteuttanut lähtöpaikalla esittämäänsä uhkausta ja laittanut meitä marssimaan lisää, jotta voisimme harjoitella taukotoimintaa uudelleen. Odotimme muita ryhmiä halkovarastolla, mistä nappasimme polttopuut kantoon ja jatkoimme matkaa takaisin AUK:n pihaan. Siellä kävimme hakemassa kaksi puolijoukkuetelttaa linjakaapista ja kannoimme leiripaikkaamme koulun taakse.

Myöskään teltan pystytys ei mennyt ihan nappiin, vaan ryhmämme lopputulos oli löysä ja huonosti naamioitu. 20 minuutin aikamääre ylittyi vartilla. Emme silti – ihme kyllä – joutuneet tekemään hommaa uusiksi, vaan apukouluttajamme oli armollinen ja päästi meidät nukkumaan. Kai hän itsekin halusi unten maille – olihan kello "jo" puoli yksi. Yöllä emme joutuneet heräämään kuin puolen tunnin lähivartiovuoroon. Linjamme pääsi siis todella helpolla koulun muihin oppilaisiin verrattuna.


Torstai 6.9.

Kello 5.30 tuli käsky "Ajoon!". Se tarkoitti, että meillä oli 20 minuuttia aikaa pukea päälle, purkaa teltta ja heittää kenttävarustus selkään. Ehdimme juuri ja juuri aikamääreeseen.

Aamupäivällä meillä oli oppitunti käsisuuntakehän käytöstä sekä suunnan mittaamisessa tarvittavista korjauksista. Sen jälkeen lähdimme Saharaan selvittämään kuinka paljon käsisuuntakehämme näyttämä suunta eroaa karttapohjoisesta, eli toisin sanoen mikä on käsisuuntakehämme yhteiskorjaus. Kun olimme saaneet yhteiskorjaukset laskettua, harjoittelimme lounasaikaan asti suunnan mittaamista.

Ruokailun jälkeen siirryimme taas oppitunnille. Kertasimme aamun tunnilla käsiteltyjä asioita sekä harjoittelimme uutena asiana maalin ja oman sijainnin koordinaattien laskemista tulenjohtotason avulla. Viikko-ohjelman mukaan oppituntien piti jatkua kello 21 asti, mutta koska olimme omaksuneet asiat päivän aikana hyvin, meillä oli päivällisen jälkeen vain pikainen asehuolto ja -tarkastus. Sen jälkeen pääsimme viettämään vapaa-aikaa yksikön sisällä.


Perjantai 7.9.

Aamupäivän ohjelmaksi oli jälleen kerran merkitty oppitunti. Ennen kuin pääsimme itse asiaan, teimme kuitenkin linjamme kaksi viikkokoetta. Molemmat tuntuivat melko helpoilta ja uskoisin, että ne menivät ihan hyvin. Oppitunnilla meille kerrottiin eri etäisyydenmittauslaitteista ja opetettiin laseretäisyysmittarin käyttö. Sitten lähdimme taas Saharaan harjoittelemaan.. Ennen lounasta jäi noin tunti aikaa lukea koko koulun yhteiseen viikkokokeeseen.

Lounaan jälkeen palasimme Saharaan, missä yhdistimme kaikki viikon aikana opitut tiedot ja taidot käytännön harjoitukseen. Pysähdyimme pariin eri paikkaan ja laskemaan tasolla sijaintimme. Apuna käytimme kartalla selvästi näkyviä kohteita, joiden etäisyyden selvitimme laseretäisyysmittarilla ja suunnan käsisuuntakehällä. Oli jännä huomata, kuinka paljon uutta sitä onkaan viikossa oppinut. En olisi ennen AUK:n alkua uskonut, että osaan jonain päivänä määrittää tarkalleen missä olen silloinkin, kun seison keskellä ei-yhtään-mitään.

Viimeisenä ohjelmanumerona ennen siivousta, TKS-tarkastuksia ja lomille lähtöä oli koulun viikkokoe. Sekään ei ollut niin vaikea kuin olin pelännyt. Kokeessa piti osata piirtää kuusi erilaista sotilasmerkkiä (mm. oman tulenjohtopartion merkin), nimetä kuusi kirjainta kansainvälisin ja kansallisin viestiaakkosin ja vastata 30 oikein-väärin kysymykseen taktiikasta, hyökkäyksestä, puolustuksesta, vihollisen organisaatiosta yms.

Viiden aikoihin järjestyimme vihdoin pihalle, missä valvoja komensi: "Lomille – mars!". Ikinä ennen ei ole lomille pääsy tuntunut niin mahtavalta kuin se nyt tuntui. Vaikka kuluneet pari viikkoa olivat fyysisesti kevyitä, henkisesti ne olivat todella raskaita. Melkein kaikki tuttu ja turvallinen hävisi AUK:n alkamisen myötä ympäriltä ja sitä joutui aloittamaan uudelleen puhtaalta pöydältä. Varsinkin ensimmäisinä päivinä tuntui, että pallo oli enemmän hukassa kuin koskaan p-kauden aikana.