Viikko alkoi samalla tavalla kuin kasarmiviikot yleensä. Aamupalan ja lipunnoston jälkeen meillä oli oppilasjohtoiset sulkeiset. Tällä kertaa aiheena oli tahtimarssi, tahtijuoksu ja kaarrokset. Nämä olivat jo kolmannet oppilasjohtoiset sulkeisemme, mutta minä en vieläkään päässyt pitämään harjoitusta. Juuri kun olisi ollut minun vuoroni, siirryimme harjoittelemaan yhtenä osastona apukouluttajan valitseman oppilaan johdolla. Saa nähdä käykö ensi viikolla parempi tuuri.

Sulkeisten jälkeen ohjelmaan oli merkitty kuntopiiri. Menimme kuitenkin auditorioon, missä linjamme johtaja piti meille lyhyen infotilaisuuden jatkokoulutusvalintoihin liittyen. Samassa yhteydessä meillä paljastettiin tutkinnon partiotaitokilpailun voittajat ja heidän saamansa palkinnot. Meidän partiomme tuli ihme kyllä kolmanneksi ja saimme pidennetyn iltavapaan seuraavalle illalle. Voittajapartio sai yövapaan. Oppitunnin jälkeen saimme nähdä valintalomakkeemme.

Kun jokainen oli käynyt kouluttajamme toimistossa ihmettelemässä valintapisteitään, puimme taisteluvarustuksen päälle ja lähdimme ulos harjoittelemaan lähitaistelua, eli symmetristä ampuma-asentoa ja pistoja ja lyöntejä rynnäkkökiväärillä. Alkulämmittelyksi jumppasimme rynnäkkökiväärin kanssa ja teimme punnerruksia ja kyykkyhyppyjä taisteluvarustuksessa. Siinä tuli hyvä hiki.

Ennen lounasta meille kerrottiin vielä mitä ks-mittauksella eli käsisuuntakehämittauksella tarkoitetaan ja näytettiin nopeasti miten se käytännössä toteutetaan. Ks-mittauksessa tulenjohtoaliupseeri ja etäisyydenmittaaja selvittävät tulenjohtopaikan koordinaatit kulkemalla tunnetusta lähtöpisteestä tulenjohtopaikan kautta sulkupisteelle, jonka koordinaatit voi lukea kartasta. Kulkiessaan he mittaavat koko ajan reittinsä suunnat ja etäisyydet käsisuuntakehän ja 50 metrin mittavaijerin avulla. Tulenjohtoaliupseeri piirtää reitin tasolle ja laskee lopuksi koordinaatit.   

Iltapäivällä harjoittelimme luokassa ks-mittausta teoriassa, eli laskimme koordinaatteja annettujen suuntien ja etäisyyksien perusteella. Sama homma jatkui vielä päivällisen jälkeen. Saimme neljä tehtävää laskettaviksi. Jokaisen oli ratkaistava ne oikein, ennen kuin linjamme pääsisi viettämään vapaa-aikaa. Ensimmäisten tehtävien laskemiseen meni hitaimmilla pieni ikuisuus ja aloin jo epäillä pääsisimmekö koskaan luokasta pois. Viimeiset tehtävät ratkesivat kuitenkin paljon nopeammin ja lopulta vapaa-aikamme alkoi seitsemältä, eli vain tuntia myöhemmin kuin muilla linjoilla. 

Keskiviikkona meillä oli koko päivä koulutushaarakoulutusta. Aamulla opettelimme vetämään parikaapelilinjan maastoon. Tarkoituksena oli, että jokainen olisi ehtinyt kokeilemaan jokaista kelapartion jäsenen tehtävää. Vetoihin kului kuitenkin odotettua enemmän aikaa, joten homma tehtiin vain kahdesti. Itse ehdin olla kiinnittäjänä ja kelamiehenä. Jos kelojen painoa ei oteta huomioon, jälkimmäinen tehtävä oli oikeastaan ihan ok. Sai vaan nollailla sillä välin kuin muut ahkeroivat vedonpoistojen, alitusten ja ylitysten sekä liitäntöjen parissa.

Iltapäivällä harjoittelimme jälleen ks-mittausta – tällä kertaa käytännössä. Alkuun etäisyydet olivat melko lyhyitä ja reitit suoria. Seuraavaksi kokeilimme mittaamista hyökkäyksen perässä. Kokelaamme kulki edellä ja simuloi hyökkäyksen etenemistä. Meidän tuli pysyä hänen perässään. Kun hän pysähtyi, meidän piti kertoa hänelle olinpaikkamme koordinaatit. Harjoitus sujui minulta hyvin ja sain joka kerta laskettua tarkat koordinaatit, vaikka välillä satoi kaatamalla ja muistiinpanoni ja tasoni kastuivat läpimäriksi. 

Kun palasimme iltapäivän harjoituksesta AUK:n pihaan, saimme käskyn viedä varusteemme ja aseemme nopeasti tykkihalliin piiloon ja järjestyä koulun eteen viiteen riviin muiden linjojen tapaan. Arvasin heti mistä oli kyse. Valintojen tulokset paljastettaisiin. Sydämeni hakkasi ja käteni tärisivät, kun koulun johtaja luetteli RUK:hon lähtevien nimiä. Tiesin, että minä todennäköisesti olisin kurssille valittujen joukossa, mutta minua jännitti silti. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun lopulta kuulin oman nimeni ja pääsin kuittaamaan kovaan ääneen "Herra kapteeni!".

Torstai-aamuna lähdin jälleen käymään varuskuntasairaalassa näyttämään tutkinnossa uudelleen kipeytynyttä lonkkaani lääkärille. Lääkäri saarnasi alkuun pitkään lonkan rasitusmurtumien vaarallisuudesta ja maalasi kauhukuvia kuolioista ja keinonivelistä. Hetken käänneltyä ja väänneltyä oikeaa jalkaani, hän kuitenkin totesi samoin kuin edellinenkin lääkäri, että vaiva on todennäköisesti lihasperäinen. Lonkankoukistaja- ja sisäreisilihakseni ovat kuulemma todella kireät. Sain ohjeeksi levätä loppuviikon ja venytellä jatkossa enemmän. Nyt kipu on taas helpottanut.

Tulin veksistä koulutukseen pari tuntia myöhässä, joten sain kuulla, että joutuisin jäämään lauantaiksi rästimään. Se harmitti. Päivälliseen asti seurasin vierestä ja jäädyin, kun muut harjoittelivat tulenjohtopaikan perustamista ja toimintaa tulenjohtopaikalla. Päivällisen jälkeen kouluttajamme piti meille oppitunnin tulisuunnitelman laatimisesta, jonka jälkeen laadimme oman tulisuunnitelman. Vapaa-aikamme alkoi jälleen seitsemältä.

Perjantaina oli minun vuoroni toimia yksikön päivystäjänä. Olin varautunut siihen, että päivästä tulisi pitkä ja tylsä. Päinvastoin kuitenkin kävi. Vuoroni ensimmäisen puolentoista tunnin aikana ehdin hädin tuskin edes istahtaa päivystäjän pöydän taakse, eikä kiire helpottanut merkittävästi senkään jälkeen. Jotakin päivän hektisyydestä kertonee, että en edes ehtinyt viedä yksikköä lounaalle, koska minun piti jäädä avaamaan ja sulkemaan maastossa ruokailevien linjojen asekaappeja (avaintahan ei saa luovuttaa kenellekään). Jouduin siis delegoimaan sen tehtävän eräälle oppilasjohtajalle. Myös päivälliselle lähtöni myöhästyi kiireen takia reilusti.

Ennen aamupäivän palvelusta koko koulu järjestyi jälleen ulos viiteen riviin. Tällä kertaa ylentämistilaisuutta varten, jossa kaikki rukkiin lähtijät ja nohevimmat aukkiin jäävät ylennettiin oppilaskorpraaleiksi. Minä pääsin tilaisuuteen mukaan vasta sen puolivälissä, koska jostain syystä oli mahdoton löytää tilaisuuden ajaksi ei-ylennettävä oppilas apupäivystämään. Lopulta linjamme johtaja antoi minulle luvan jättää päivystäjän pöydän tyhjäksi ja liittyä ylennettävien muotoon vastaanottamaan korpraalin natsat ja koulun johtajan onnittelut. 

Iltapäivällä apukouluttajamme antoi minulle päivystäjän pöydällä pikakoulutuksen tulenjohtotason laatimisesta tulisuunnitelman pohjalta. Loppuiltapäivän yritin päivystämisen ohessa laatia yksinkertaistettua tulenjohtotasoa. Jatkuvien keskeytysten takia tehtävä ei oikein ottanut onnistuakseen, vaan piirsin maalini ties kuinka monta kertaa vääriin paikkoihin. Lopulta pinnani oli todella kireällä ja tasoni oli aivan hirveän näköinen. Onneksi sain luvan tehdä tehtävän loppuun illalla ja palauttaa sen vasta seuraavana päivänä. Tuvassa saman tehtävän tekemiseen alusta loppuun kului nimittäin vain puoli tuntia. Tulenjohtotason laatimisen lisäksi jouduin tekemään linjamme viikkokokeen samalla, kun porukka ravasi ilmoittautumassa tupakoimaan ja tupakoimasta. Sekin koetteli hermoja.

Tärkein tehtäväni päivän aikana oli laskea yksikön aseet ja tarkistaa yksikkö ennen lomien alkua. Se oli katastrofi, koska kaikki linjat pitivät asetarkastuksensa eri aikaan. Kun yksi linja toi aseensa takaisin kaappeihin, toinen linja vei omansa ulos. Viimeinen linja palautti aseensa vasta muutama minuutti ennen lomapuhuttelun alkua. Aseita oli siis lähes mahdoton laskea, koska monissa kaapeissa on useamman linjan aseita sekaisin eikä vajaata kaappia kannata tarkistaa. Lopulta tehtävä kuitenkin onnistui kolmessa erässä.

Päivystys vaihtui onneksi jo iltapäivän päätteeksi, joten pääsin vapaa-ajalle. Perjantai-ilta saarella oli oikeastaan ihan mukava. Kävin tupakaverin kanssa tutustumassa grillin tarjontaan ja katselin auditoriossa telkkaria. Tunnelma yksikössä oli melkeinpä kotoisa, kun paikalla oli vain muutama apukouluttaja ja kourallinen oppilaita.

Lauantaina herätys oli normaalisti kuudelta, mutta aikaa ulos siirtymiseen oli tavallisesta poiketen 25 eikä 15 minuuttia. Aamupalan sai kerrankin syödä kaikessa rauhassa, eikä aamupalan jälkeen tullut kiire koulutukseen. Lähdimme vasta kahdeksalta valoisan tultua Saharaan pulttikivelle harjoittelemaan käsisuuntakehän yhteis- ja ominaiskorjausten laskemista. Kaikki muut linjamme rästijäthän olivat jääneet rästimään juuri siksi, että he eivät olleet saaneet tutkinnossa kyseisestä rastista täysiä pisteitä. Harjoitukseen kului pari tuntia. Sen jälkeen leikimme tunnin verran tulenjohtopaikan perustamista. Sanon leikimme siksi, koska meillä oli tulenjohtopartion kalustosta mukana ainoastaan suuntalevy ja rikkinäinen pitkälanka-antenni. Ks-mittausta ei siis voinut tehdä kuin kuvitteellisesti ja toisella vedolla pitkälanka-antenniakaan ei oikeasti pystytetty. Aamupäivä oli kylmyyttä lukuun ottamatta ihan hauska, koska porukka oli pieni ja apukouluttajakin tavallista leppoisammalla tuulella. Lounaan jälkeen meillä oli 15 minuuttia aikaa laittaa kaapit TKS-kuntoon ja pukea lomapuvut päälle. Varttia yli kaksitoista pääsimme lomille.

Ensi viikosta tulee todennäköisesti aika leppoisa ainakin meille rukkiin ja erikoisaukkiin lähtijöille. Palautamme lomapukua lukuun ottamatta kaikki varusteemme jo keskiviikko-aamuna, joten sen jälkeen emme voi tehdä juuri mitään. Muutto Haminaan tapahtuu torstain ja perjantain välisenä yönä. Saa nähdä milloin pääsemme seuraavan kerran lomille. Huhujen mukaan luvassa olisi jopa triplagines. Tiedä sitten onko se pelkkä tornari. Olen kuullut puheita myös tuplagineksestä. Se kuulostaa vähän uskottavammalta. Joka tapauksessa epäilen, että en pääse päivittämään blogiani ihan heti uudelleen. Yritän kuitenkin ehtiä tehdä hyvät muistiinpanot seuraavan kirjoituksen pohjaksi.