Viimeinen viikko AUK:ssa sujui varsin mukavasti. Löysääkin löysempi viikko-ohjelma tuntui aiheuttavan yleistä levottomuutta ja kurittomuutta myös niiden piirissä, jotka eivät olleet lähdössä Haminaan tai Lahteen. Edes apukouluttajat eivät jaksaneet pitää yhtä tiukkaa linjaa kuin yleensä. Se tietenkin kostautui loppuviikkoa kohden, kun homma meinasi karata käsistä.

Maanantai ja tiistai olivat vielä aikalailla tavallisia päiviä. Maanantai-aamu kului koulutushaarakoulutuksen parissa. Kouluttajamme piti meille oppitunnin tulensiirrosta ja yksitähysteisestä leikkausmenetelmästä, jonka jälkeen siirryimme Saharan laidalle katsomaan, miten homma tehdään käytännössä. Aluksi harjoittelimme useampana tulenjohtopartiona ja vaihtelimme tehtäviä keskenämme, mutta myöhemmin muut seurasivat sivusta, kun yksi tulenjohtopartio teki. Iltapäivän ohjelmana oli AUK1:n palautekyselyn täyttäminen sekä sotilaspastorin pitämä oppitunti kaatuneiden huollosta.

Tiistai-aamu alkoi oppilasjohtoisilla sulkeisilla aiheesta luku ja jako. Yksinkertainen aihe, mutta homma ei oikein ottanut sujuakseen, mikä luonnollisesti huvitti kaikkia suuresti. Lopulta kokelaamme puuttui peliin ja yritti palauttaa järjestystä poistuttamalla meitä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaikkia vaan nauratti entistä enemmän – kokelasta mukaan lukien. Sulkeisten jälkeen puimme liikuntavarustuksen päälle ja lähdimme suunnistamaan. Koska kyseessä oli 8. suunnistusharjoituksemme, oletin radan olevan aikaisempia vaikeampi. Olin väärässä. Viiden rastin rata oli selvästi suunniteltu vain täyteohjelmaksi. Rastit oli erittäin helppo löytää ja radan kiertämiseen kului puolisen tuntia. Iltapäivällä rykmentin komentaja tuli pitämään RUK:hon komennettaville lyhyen kannustuspuhuttelun. Sen jälkeen liityimme muiden joukkoon lajittelemaan puita seuraavan viikon linnoittautumisharjoitusta varten.

Keskiviikko-aamupäivä meni varusteita palauttaessa. Aamupalan jälkeen palautimme aseemme asevarastolle ja etulounaan jälkeen oli vuorossa muiden varusteiden palautus varusvarastolle. Iltapäivällä osallistuimme yksikön varapäällikön oppitunnille, jossa käytiin läpi maanantaina annettu palaute. Muuta ohjelmaa lähtijöille ei päivän aikana ollutkaan. Emme edes joutuneet särmäämään kaappejamme ennen illan pidennetyn iltavapaan alkua, sillä eihän meillä enää ollut kuin komennusvarustus.

Torstai-aamupaivä oli varattu AUK2:n järjestelyille, eli tupajaon uudistamiselle. Sillä välin, kun miehet muuttivat tuvasta toiseen ja naiset vaihtoivat 60 cm kapeat punkkansa uudempiin leveämpiin punkkiin, me RUK:hon ja erikoistaliupseerikursseille lähtevät palautimme oppikirjamme. Lopun aamupäivästä vietimme tuvissa, kuka mitäkin tehden, sillä välin kun muut olivat liikuntakoulutuksessa. Iltapäivällä apukouluttajamme pitävät meille AUK1:n kertausoppitunnin, jossa käytiin uudelleen läpi kaikki siihen mennessä opetetut asiat. Neljän tunnin luento olisi todennäköisesti ollut tappavan tylsä, ellei kokelaamme olisi sattunut olemaan poikkeuksellisen vitsikkäällä tuulella. Huonojen vitsien siivittämänä aika kului yllättävän nopeasti.

Viimeinen ilta AUK:ssa on jäänyt mieleeni yhtenä intin hauskimmista. Istuimme p-kauden tupakavereiden kanssa pitkään sodessa kahvittelemassa ja juoruilemassa. Tunnelma oli avoin ja välitön ja tutustuimme toisiimme entistäkin paremmin. Myös yksikössä oli poikkeuksellisen hyvä henki koko illan ajan. Yllätyin kuinka moni minulle lähes tuntematon taistelija tuli käytävillä onnittelemaan RUK:hon pääsystä ja toivottamaan onnea matkaan.

Nukuin viimeisen yöni AUK:ssa naisten tuvan lattialla patjalla kaverin makuupussi peittonani, sillä aamupäivän järjestelyjen myötä tuvassa oli enää kahdeksan sänkyä. Varttia yli kolme yöllä päivystäjä tuli potkimaan minut hereille (kirjaimellisesti). Oli aika lähteä. Tuntui todella haikealta sulkea naisten tuvan ovi viimeistä kertaa perässäni ja astua yksin ulos koulusta sateiseen yöhön. Toisaalta sammalla tunsin pientä ylpeyttä ollessani ainoa nainen harvojen ja valittujen RUK:hon lähtijöiden joukossa.

Bussimme lähti AUK:n pihasta 3.30 ja saavuimme Haminaan hieman ennen puoli kuutta perjantai-aamuna. Parikymmentä minuuttia myöhemmin, tasan kello 5.45, järjestyimme satojen muiden tuoreiden upseerioppilaiden kanssa kahdeksaan riviin tykistökasarmin eteen, missä kurssin johtaja toivotti meidät tervetulleiksi Haminaan ja RUK:hon. Toisen salmiakin metsästys oli alkanut. Tykistökasarmin kentältä siirryimme johdetusti yksikköihin. Tulenjohtopatteri oli tykistökasarmin kolmannessa kerroksessa. Sinne päästyämme ilmoittauduimme päivystäjälle ja saimme tietää, mihin tulenjohtueeseen ja tupaan meidät oli sijoitettu. Minä kuuluin 2. johtueeseen, niin kuin lähes kaikki muut Santahaminasta tulleet.

Naisten tupa Kollaa löytyi aivan käytävän päästä. Ensivaikutelmani siitä oli hyvin karu. Isossa tuvassa oli 12 metallikaapin, pöydän ja 9 taistelujakkaran lisäksi vain viisi punkkaa, joista kaksi kerrossänkyä oli työnnetty aivan oviseinään kiinni. Tyhjää tilaa oli valtavasti. Myöhemmin saimme onneksi luvan nostaa punkat erilleen toisistaan, jolloin lattiapinta-ala väheni ja tupa muuttui heti aavistuksen verran vähemmän kolkon näköiseksi. Kuten punkkien lukumäärästä voi päätellä, naisten tupaan oli majoitettu minun lisäkseni neljä naista. Ehdimme hetken tutustua toisiimme, ennen kuin oli aika lähteä varusvarastolle hakemaan varusteitamme. Kaksi naisista oli Porin Prikaatista Säkylästä. He kuuluivat 3. tulenjohtueeseen. Kaksi muuta naista oli sijoitettu  kanssani 2. johtueeseen. Heistä toinen oli tullut Pohjois-Karjalan Prikaatista Kontiorannasta ja toinen Tykistöprikaatista Niinisalosta.

Kun varusteet oli haettu, alkoi niiden ahtaaminen kaappiin. Aikaa oli reilusti, mutta koska ennalta määrättyä kaappijärjestystä ei ollut, tulosta ei meinannut syntyä. Jokaisella oli erilainen käsitys siitä, mihin mikäkin varuste kuului. Yritimme löytää kaikkia miellyttävän kompromissiratkaisun, mutta lopulta jouduimme luovuttamaan ja sullomaan tavarat kuka mihinkin, kun tuli aika siirtyä seuraavaan palvelukseen. Ensimmäisen viikon kaikkien naisten kaapit olivat kaaoksen vallassa. Kaappijärjestys saatiin kuntoon vasta lomillelähtöpäivänä.

Loppupäivä kului pääasiassa oppitunneilla nuokkuessa. Unen puute painoi sen verran, että en muista noista yksikön päällikön, yksikköupseerin ja kouluttajan pitämistä tunneista juuri mitään. Lähinnä niillä kai käytiin läpi yleisiä asioita liittyen RUK:ssa oloon ja eloon. Oppituntien lisäksi apukouluttajat pitivät meille iltapäivällä järjestymisharjoituksen, jossa opettelimme järjestymään niin yksikön sisä- kuin ulkojärjestymispaikallekin.    

Lauantai-aamuna meille oli varattu aikaa käydä vaihtamassa väärän kokoiset varusteet sopiviin varusvarastolla. Koska varusteet oli jaettu koon mukaan eikä Santiksen tapaan mitä-käteen-ensimmäisenä-sattui -periaatteella, harvalla oli mitään vaihdettavaa. Ajan pystyi siis käyttämään lepäämiseen. Loppupäivä kului jälleen oppitunneilla. Ensimmäisenä oli vuorossa liikuntakoulutusoppitunti, jossa käytiin läpi muun muassa millainen liikunnan koulutussuorituksen tulisi olla rakenteeltaan. Sen jälkeen yksikköupseeri piti toisen oppitunnin, jossa käsiteltiin lisää yleisiä asioita. Illalla vaihdoimme lomapuvut päälle ja siirryimme maneesiin kuuntelemaan infotilaisuutta RUK:n oppilaskunnan toiminnasta sekä oppilaskunnan kannatusyhdistys Kannikkeesta. Infotilaisuus loppui vasta kahdeksan jälkeen, joten vapaa-aikaa ei jäänyt.

Sunnuntai-aamu alkoi luokka Vimpelissä pidetyllä kokouksella, jossa valittiin yksikkömme edustajat oppilaskunnan edustajistoon (yksi varsinainen ja yksi varaedustaja jokaisesta johtueesta) sekä muut yksikön virkailijat. Asetuin ehdolle yksikköedustajaksi, mutta jouduin jälleen tyytymään varaedustajan paikkaan hävittyäni tiukan äänestyksen äänin 11-13. Lisäksi minua ehdotettiin yksikön kronikkamieheksi ja todella yllättäen myös valokuvaajaksi. Jälkimmäisestä tehtävästä jouduin kuitenkin kieltäytymään. Eihän minulla ole minkäänlaista varsinaista kokemusta valokuvaamisesta. Kronikkamiehen tehtävän otin sen sijaan äänestysvoiton jälkeen ilolla vastaan. Kokoukseen jälkeen apukouluttajat pitivät meille toimintavalmiuskoulutusta. Rasteja oli kolme ja niiden aiheena oli toiminta tulipalossa, päivystäjän tehtävät sekä virka-apu. Rastien kesto oli puoli tuntia ja niiden välissä oli vartin tauko. Iltapäivän päätteeksi kävimme vielä apukouluttajien johdolla juoksemassa pienen lenkin ja samalla tutustumassa Haminan kaupunkiin ja sen tarjoamiin liikunta- ja muihin vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Lenkistä oli hyötyä iltaa ajatellen, jolloin pääsimme ensimmäistä kertaa iltavapaalle. 

Maanantai-aamu alkoi maneesissa järjestetyllä tulotilaisuudella, jossa oli puhumassa muun muassa kurssin johtaja ja Haminan kaupungin edustaja. Sen jälkeen palasimme hetkeksi yksikköön, missä meille jaettiin kurssin opintomateriaali. Saimme toistakymmentä erilaista kirjaa ja opintomonistetta opiskeltavaksi kurssin aikana. Ennen lounasta pääsimme vielä nauttimaan sotilaskodissa tulokahvit pullan kera. Ei yhtään huonompi aloitus viikolle. Iltapäivällä kokoonnuimme luokka Vimpeliin yksikön päällikön oppituntia varten. Sen jälkeen iltapäivä jatkui johtueiden kouluttajien pitämillä tulohaastatteluilla. Jokaiseen haastatteluun oli varattu viitisen minuuttia aikaa. Odotusajan sai käyttää miten parhaaksi katsoi. Suositeltavaa kuitenkin oli käydä pyörävarastolla tarkistamassa oman pyöränsä kunto ja tarvittaessa huoltamassa sitä. Niin minäkin tein. Päivällisen jälkeen palasimme jälleen maneesiin, missä pidettiin Tulikoe -kirjan luovutustilaisuus ja Haminan kaupungin esittely.

Tiistai-aamuna kävimme heti aamupalan jälkeen kuittaamassa itsellemme aseet ja muun TVÄL-materiaalin. Sen jälkeen meille oli varattu mahdollisuus käydä vaihtamassa pyykkiä ja varusteita. Lisäksi tulohaastattelut jatkuivat niiden osalta, jotka eivät olleet edellisenä päivänä ehtineet käydä juttelemassa johtueensa kouluttajan kanssa. Ennen lounasta oli aselajiopin oppitunti, jossa muun muassa kerrattiin keskeistä tulenjohtosanastoa. Oppitunti jatkui vielä lounaan jälkeen. Iltapäivän päätteeksi kävimme apukouluttajien johdolla juoksemassa ns. Vilniemen lenkin. Sen kun kiertää kurssin aikana 12 kertaa ansaitsee yhden kuntoisuusloman. Lenkki juostiin kuntoryhmissä. Itse valitsin niistä heikoimman, eli 2200-2499 cooperin testissä juosseille tarkoitetun ryhmän. Oli positiivinen yllätys huomata, että valintani osui väärään. Vauhti oli todella rauhallinen, minulle jopa liian hidas, mutta kaikki eivät pysyneet mukana. Toisin kuin kuvittelin, en siis kuulu linjamme kaikkein huonokuntoisimpiin. Illaksi ohjelmaan oli merkitty iltavapaa. Minun iltani kului kuitenkin oppilaskunnan edustajiston kokouksessa, sillä olin hakenut oppilaskunnan hallitukseen. Kokous venyi esittelypuheenvuoroineen yli kymmeneen ja pääsin vasta yhdentoista aikoihin nukkumaan.

Keskiviikkona ohjelma koostui pelkistä oppitunneista. Päivän käynnisti koulutustaidon oppitunti, joka kesti koko aamupäivän. Sitä seurasi lounaan jälkeen koulun johtajan oppitunti maneesissa. Viimeisenä oli vuorossa sotilasviestinnän oppitunti. Illalla oppilaskunnan edustajiston kokous jatkui. Tällä kertaa edustajistolla oli mahdollisuus esittää hakijoille kysymyksiä ennen lopullisten valintojen tekemistä. Kokous venyi vielä edellisiltaista pidemmäksi päättyen vasta puolenyön aikoihin. Valitettavasti minä en tullut valituksi hallitukseen. Se oli pieni pettymys, mutta en ole yllättynyt. Hakijoita oli paljon ja he olivat todella kovatasoisia. Jokaisella riitti koulutusta, kokemusta ja muita meriittejä vaikka muille jakaa. Oppilaskunta sai varmasti asiansa osaavan hallituksen ja minä roppakaupalla esiintymiskokemusta.

Torstai-aamuksi ohjelmaan oli merkitty aamureippailu, joten herätys oli poikkeuksellisesti jo kello 5.30. Yöuneni jäivät siis todella lyhyiksi. Oletin reippailun tarkoittavan vähintään samantasoista rääkkiä kuin p-kauden aamulenkit aluksi olivat, mutta yllätyin positiivisesti. Aamureippailu oli oikeasti vain kevytt kropan herättely. Juoksimme alkulämmittelyksi noin parin sadan metrin matkan, jonka jälkeen venyttelimme vajaat kymmenen minuuttia. Aamupäivä kului johtamisopin oppitunneilla. Ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin taistelustressiä ja sen ilmenemismuotoja. Aihetta havainnollistettiin opetusvideon avulla. Toisen tunnin aiheena oli joukon johtaminen taistelussa. Opetus pohjautui tutkimukseen, jossa oli selvitetty menestyneen hyökkäyksen edellytyksiä sekä epäonnistuneen hyökkäyksen tunnuspiirteitä. Myös iltapäivän ohjelma täyttyi oppitunneista. Ensiksi oli taktiikan oppitunti, jossa käytiin läpi sotilasmerkistöä ja -lyhenteitä. Aihe oli tuttu jo AUK:n ajoilta, joten opetusta oli helppo seurata. Toinen oppitunti oli aselajiopin tunti, jossa harjoiteltiin tulenjohtotason laatimista.

Perjantai oli kiireinen päivä, niin kuin lomillelähtöpäivät jostain syystä aina ovat. Aamulla lähdimme lähimetsään suunnistamaan. Kymmenen rastin radan sai kiertää joko yksikseen tai taistelijaparin kanssa. Koska olin aikaisemmin suunnistanut lähes pelkästään Santahaminan tuttuakin tutummissa maisemissa, katsoin parhaaksi lähteä matkaan parin kanssa. Ikävä kyllä parinikaan ei ollut kovin kokenut suunnistaja ja ajauduimme ongelmiin radan puolivälissä. Kun etsimme 6. rastia, onnistuimme jotenkin eksymään takaisin 4. rastille. En vieläkään oikein ymmärrä, miten siinä kävi niin. 4. rastilta löysimme onneksi melko helposti 6. rastille, mutta 7. rastin löytämiseen kului pieni ikuisuus. Matkalta 7. rastilta 8. rastille putosimme ihan kokonaan kartalta. Päänvaivaa tuotti erityisesti kartan valmistusvuoden (1996) jälkeen rakennettu uusi asuinalue. 8. rasti löytyi lopulta täysin sattumalta vain parikymmentä minuuttia ennen kuin meidän piti viimeistään olla maalissa. Koska aikaa löytää takaisin lähtöpaikalle oli vähän, päätimme lähteä juoksemaan kohti kaukaisuudessa näkynyttä radiomastoa, josta tiesimme löytävämme varmasti perille. Matka sieltä lähtöpaikalle kulki sopivasti 9. rastin kautta. Pääsimme lopulta maaliin klo 10.55, eli viisi minuuttia ennen takarajaa. Kaikki muut olivat jo palanneet kasarmille, mistä hyvästä saimme kouluttajilta ja apukouluttajilta hyväntahtoiset naurut. Aikaa 9. rastin kiertämiseen oli kulunut 2 tuntia 25 minuuttia, kun paras suoritus oli ollut 46 minuuttia. Ensi sunnuntaina meillä on arvosteltava suunnistuksen koulutyö. Toivottavasti rastit löytyvät silloin vähän paremmin, muuten taitaa tulla hylätty.

Lounaan jälkeen meillä oli jälleen taktiikan oppitunti. Aluksi kertasimme sotilasmerkistöä, jonka jälkeen perehdyimme omien joukkojen organisaatioon. Täytyy myöntää, että keskittymiskykyni oli siinä vaiheessa aikalailla nollassa ja ajatukseni pyörivät tulevassa lomassa, joten suuri osa opetuksesta meni ohi. Päivällisen jälkeen ehdimme vielä hetken särmäillä kaappejamme ja siivota tupiamme, ennen kuin oli TKS-tarkastusten aika. Tarkastus oli onneksi todella pintapuoleinen ja tupamme meni heti läpi, vaikka siivoamiseen olisi varmasti voinut panostaa enemmän. Hieman ennen puoli kuutta järjestyimme yksikön sisäjärjestymispaikalle, missä apuvalvoja piti nopean lomatarkastuksen ja -puhuttelun, ennen kuin hän komensi: ”Lomille – poistu!”. RUK-transport -bussit starttasivat tykistökasarmin edestä aikalailla tasan kuudelta. Kotimatkaan kului aikaa reilu pari tuntia, eli olin kotona alle tunnin myöhemmin kuin olisin ollut, jos olisin tullut Santiksesta.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt RUK:ssa tähän mennessä todella hyvin. Vaikka paikka on uusi ja suurin osa ihmisistä vieraita, en ole kokenut samanlaista alkuahdistusta kuin koin AUK:n ensimmäisillä viikoilla. Talon tavoille on kuitenkin täytynyt totutella. Moni asia tehdään RUK:ssa aivan eri tavalla kuin AUK:ssa tai KrhK:ssa. Välillä onkin tuntunut kuin olisin taas alokkaana. P-kaudesta muistuttaa erityisesti tiukka sisäkuri. Minuuteilla ei todellakaan kannata pyöriä tai järjestyminen menee varmuudella uusiksi ja ruokailuun mentäessä varustuksen on paras olla kunnossa, ellei halua joutua oman johtueensa jonon hännille korjaamaan. Toisaalta tiukan kurin vastapainoksi meillä on myös paljon vapauksia, joita ei aikaisemmin ole ollut. Kännykän käyttö tauoilla on täysin sallittua, samoin kuin yksikössä olevan tietokoneen käyttö. Lisäksi sotilaskotiin tai muuallekaan ei tarvitse ilmoittautua päivystäjän kautta, vaan käytössä on ns. nappitaulu, jossa yksinkertaisesti siirretään oma nasta oikeaan paikkaan (esim. sode, lenkki, iltapala jne.).

RUK:ta on myös pakko kehua siitä, että siellä asiat toimivat järkevästi. Ulos ei järjestytä uudelleen vain uudelleen järjestymisen ilosta, niin kuin AUK:ssa tunnuttiin tekevän, vaan ainoastaan jos järjestyminen on oikeasti mennyt huonosti. Ruokailuaikaa on riittävästi ja ruoka on myös parempaa, kuin Santiksen muonituskeskuksessa, sillä sen valmistaa Amica-Fazer. Myös pyykinvaihto ja varusvaihto toimivat loistavasti. Varusteita on mahdollista käydä vaihtamassa vapaasti aina ruokailujen yhteydessä. Santahaminassa oli ihme, jos pääsi edes kerran kuussa käymään varusvaihdossa ja pyykinvaihtomahdollisuuskin oli vain kerran viikossa – jos sitäkään.