Johtamistaidon viikko alkoi lipunnostolla ja aamuhartaudella, niin kuin kasarmiviikot AUK:ssa yleensä alkavat. Sitten oli vuorossa linjanjohtajan pitämät sulkeiset, joissa käytiin läpi toiminta sulkeisissa yleisesti sekä kerrattiin opetusavorivistöön siirtyminen. Tarkoituksena oli antaa oppilaille eväitä seuraavana aamuna pidettäviin ensimmäisiin oppilassulkeisiin. Loppuaamupäivä kului oppilaiden osalta auditoriossa yleisen sotilaskoulutuksen oppitunneilla. Aiheina olivat yleinen palvelusohjesääntö, simputuksen ehkäiseminen sekä turvallisuuspolitiikan perusteet. Myös apukouluttajat käskettiin mukaan tunneille, vaikka aiheet olivat kaikille varmasti tuttuja. Minä kuitenkin vältyin osallistumasta, sillä minut määrättiin oppituntien ajaksi päivystäjäksi (!), jotta oikea päivystäjä pääsisi seuraamaan opetusta. Olihan se vähän nöyrää kokelaana (ja apuvalvojana) istua AUK:n päivystäjän pöydän takana, mutta loppujen lopuksi päivystysnakki oli varmasti mielekkäämpi kuin auditoriossa nuokkuminen. Aamupäivä kului rattoisasti kateissa olleen oppilaan olinpaikkaa selvitellessä ja siihen liittyen varuskuntasairaalan päivystäjiä piinatessa.

Lounaan jälkeen linjallamme oli vuorossa lihaskuntoharjoittelua yhdessä kranaatinheitinlinjan kanssa. Harjoittelu toteutettiin eräänlaisena kuntopiirinä, johon kuului punnerruksia, vatsoja ja hyppyjä. Linjamme johtaja piti koulutuksen, joten apukouluttajat osallistuivat siinä missä oppilaatkin. Harjoitus oli ihan mukava ja paaaljon kevyempi kuin edellisen kurssin apukouluttajien meille pitämät vastaavat harjoitukset. Loppuiltapäivä oli apukouluttajilla käytännössä vapaa, sillä meitä ei tarvittu yksikköupseerin oppitunnilla. Telttojen ja telttapohjien pakkaaminen kuivumasta takaisin kalustokaappiin onnistui sekin oppilailta ilman sen kummempaa valvontaa. 

Tiistaina oppilaat pääsivät harjoittelemaan sulkeisten pitämistä toisilleen. Aiheet olivat yksinkertaisia (asento, lepo, käännökset, askelsiirtymiset sekä ojennus ja ojentautuminen), jotta oppilaat voisivat monivaiheisten suoritteiden sijaan keskittyä olennaiseen eli esiintymiseen joukon edessä ja kouluttamiseen. Siitä huolimatta harjoitus ei sujunut kovin hyvin. Aivan perusasioissakin oli vielä paljon parantamisen varaa. Osittain se johtui varmasti siitä, että kyseessä oli ensimmäiset oppilassulkeiset. Osittain lienee kuitenkin ollut kyse siitä, että moni oppilaista oli jättänyt valmistautumistehtävän eli Sulkeisohjesääntöön tutustumisen väliin.

Sulkeisten jälkeen oppilaat siirtyivät auditorioon johtamistaidon oppitunneille. Me apukouluttajat puolestaan järjestyimme tykkihallin pikkuluokkaan, missä meillä alkoi koulutustaidon jatkokurssi 2. Aamupäivä kului taisteluammuntoja suunnitellessa ja niihin liittyen varoalueita piirrellessä ja ampumakäskyä laatiessa. Iltapäivällä siirryimme Neljäntienristeyksen lähimaastoon, missä meille opetettiin tulenkuvauskentän rakentaminen. Oheiskoulutuksena käytiin läpi lähiradion ja VIRVEn käyttö. Lopulta pääsimme itse rakentamaan 25 TNT-palasta ja 2 kg:n savusta minuutin ajan räjähtelevän kentän. Kenttämme sijoittui sopivasti joidenkin kaartinjääkäreiden hyökkäysreitin varrelle, joten he saivat vähän "epäsuoraa tulta" lisämausteeksi harjoitukseensa.

Loppuiltapäivä meni maastojuoksukokeen merkeissä. Ennen kuin oppilaiden oppitunnit päättyivät, me apukouluttajat kävimme juoksemassa vajaan 3 km:n reitin läpi koulun apulaisjohtajan johdolla, jotta mekin saisimme vähän liikuntaa. Lenkin jälkeen oli vuorossa toimitsijana toimimista ja paljon odottelua. Ensin odottelimme, että oppilaat järjestyisivät ulos alkupuhutteluun, sitten odottelimme lämmittelykierroksen ja ohjatun venyttelyn päättymistä, sitten oman linjamme lähtövuoroa (linjat lähtivät 5 minuutin porrastuksella, tulenjohto luonnollisesti koko koulun viimeisenä) ja lopuksi vielä, että viimeisetkin taistelijat pääsivät maaliin. Kaikki tämä odottelu tapahtui tietenkin mukavasti räntäsateessa. Ei ollut kurssiverkkareissa kylmä, ehei.

Keskiviikko-aamuna oli taas liikuntakoulutusta. Tällä kertaa peruskuntoharjoitus ja lihashuolto, eli suomeksi sanottuna lenkki ja ohjattu venyttely. Jaoimme linjamme lenkkiä varten kahteen osastoon, cooperissa yli ja alle 2800 juosseisiin. Kuten arvata saattaa, minä johdin jälkimmäistä osastoa. Lenkki sujui mukavan verkkaiseen tahtiin, sillä juoksimme hitaimman mukaan – joka tässä tapauksessa en edes ollut minä. Lenkin jälkeen toinen linjamme apukouluttajista veti nopean lihaskunto-osuuden sekä venyttelyt. Minä kiirehdin kalustokaapinhoitajien kanssa kasarmille laittamaan radio LV 217 M:n akkuja lataukseen iltapäivän rastiani varten.

Oppilaat viettivät loppuaamupäivän jälleen johtamistaidon oppitunneilla, mikä tarkoitti meille apukouluttajille huikeaa kolmen tunnin vapaa-aikaa. Luksusta. Iltapäivällä opetin linjallemme miten radio LV 217 M laitetaan käyttökuntoon ja miten radioasema perustetaan. Rasti meni ihan hyvin, joskin oli todella vaikea pitää kaikkien mielenkiintoa jatkuvasti yllä. Radioita oli vain neljä ja oppilaita 22, joten kaikille ei millään keksinyt joka hetki tekemistä. Lopulta, kun turha pulina ei enää millään ottanut loppuakseen, oli "pakko" ottaa käyttöön meidän apukouluttajien aikanaan käyttämä keino ja laittaa oppilaat juoksemaan Saharan keskelle pystytetylle IT-monumentille selvittämään, mitä siinä lukee. En pidä turhasta juoksuttamisesta, mutta täytyy myöntää, että sen jälkeen oppilaat jaksoivat jotenkin kummasti keskittyä huomattavasti paremmin.

Torstai-aamu alkoi oppilailla auditoriossa, missä he tekivät koulun toisen viikkokokeen. Sillä välin me apukouluttajat pidimme tykkihallin pikkuluokassa tiimipalaverin, joka venyi ja venyi niin kuin tiimipalavereilla on tapana. Kokous päättyi vasta lähemmäs kymmentä yli yhdeksän. Viisi minuuttia myöhemmin pikkulinjojen apukouluttajien olisi pitänyt olla saaren toisella puolella MpKK:lla, missä oppilailla oli uinti- ja hengenpelastuskoulutusta sekä jalkapalloa. Lienee sanomattakin selvää, että ilman autoa sinne oli mahdoton ehtiä ajoissa. Koulutusta pitänyt luutnantti ei ymmärrettävästi ilahtunut myöhästymisestämme. Vielä enemmän häntä ärsytti se, ettei meillä ollut uimavarustusta mukana. Olimme ymmärtäneet, että tehtävämme on valvoa uintikoulutusta, ei suinkaan osallistua itse. Selitykset eivät tietenkään tulleet kuuloonkaan, vaan saimme tylyn käskyn palata AUK:lle vaihtamaan ulkoliikuntavarustus päälle. Aikaa olla takaisin samassa paikassa oikeassa varustuksessa annettiin 20 minuuttia. Jälleen kerran aikamääre, johon oli mahdoton ehtiä. Aikamääreestä myöhästyminen ei kuitenkaan tuntunut enää haittaavan luutnanttia, vaan hänelle riitti, että oli saanut meidät juoksemaan ja kiroamaan hänet hiljaa mielessämme. Loppuaamupäivän pelasimme neljän apukouluttajan porukalla jalkapalloa sillä välin, kun oppilaat harjoittelivat kentän toisessa päädyssä. Lisäksi harjoittelimme vetoja. Mikäli pallo ei osunut maalin alueelle, joutui suorittamaan 20 punnerrusta.

Iltapäivällä oli linjakohtaista koulutusta, mikä tulenjohtolinjan osalta tarkoitti tulenjohdon kertausoppituntia. Oppitunnin aluksi tehtiin linjamme kaksi viikkokoetta, joita me apukouluttajat sitten tunnin aikana korjailimme luokan takaosassa. Kokeet eivät taaskaan menneet kovin vahvasti. Vaihtuva viikkokoe oli todella vaikea ja v-mäinen, joten sen ymmärrän. Minun on kuitenkin vaikea käsittää, miten vielä tässä vaiheessa kurssia 17/22 oppilasta voi reputtaa pysyväisviikkokokeen.

Oppituntien jälkeen oli jäljellä enää siivouspalvelu ja TKS-tarkastukset ennen lomille lähtöä. Ne sujuivat pääosin hyvin. Ainoastaan AKE-linja jääti tapansa mukaisesti. Onneksi valvojan suorittama aseiden laskentakin venyi, niin syy lomille lähdön viivästymisestä ei vyörynyt apuvalvojan (minun), oppilaspäällikön tai AKE-linjan oppilasjohtajien niskaan. Koulu pääsi tulenjohtolinjan rästijöitä lukuun ottamatta lähtemään neljän päivän pääsiäislomalle (JL+VLV+VLV+JL) vain reilun vartin myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Rästijät jäivät minun kanssani koulun pihalle tekemään edellisen viikon pysyväisviikkokokeen uudelleen. Siihen ei kuitenkaan mennyt kuin muutama minuutti, joten ehdin vielä samaan bussiin kuin muu koulu.