Pari viikkoa intissä on nyt takana ja ensimmäiset lomatkin lähenevät uhkaavasti loppuaan. Palaan kuitenkin ihan mielelläni takaisin Santahaminaan illalla, sen verran hyvin olen siellä viihtynyt. Meitä naisalokkaita on saarella kahdeksan ja meistä on tässä lyhyessä ajassa muodostunut tiivis porukka. Pojat suhtautuvat meihin paremmin kuin uskalsin odottaa... tai ainakaan negatiivisia kommentteja ei ole korviini kantautunut. Miespuoliset palvelustoverit ovat lähinnä uteliaita tietämään, miksi halusimme tulla vapaaehtoisesti armeijaan. Alikersantit ja skapparit ovat myös oikein mukavia. Välillä jopa tuntuu, että he saisivat vaatia meiltä enemmän ja pitää kovempaa kuria.

Viimeisen kahden viikon aikana on varmaankin tullut opittua ja koettua enemmän uusia asioita kuin viimeisen parin vuoden aikana yhteensä. Olemme muun muassa päässeet "marssimaan" (ensimmäinen marssi oli lähinnä leppoisa lauantaikävely saaren ympäri), ampumaan ja tetsamaan sekä nauttimaan vauhdin hurmasta pasin ja rasin kyydissä. Meille on pidetty sulkeisia ja olemme syöneet, siivonneet ja istuneet oppitunneilla enemmän kuin tarpeeksi. P1-koe on suoritettu samoin kuin cooper ja lihaskuntotesti. Ensi viikolla on luvassa ensimmäinen metsäyöpyminen ja sitä seuraavalla viikolla lähdemme Hälvälään muistaakseni kolmeksi yöksi.

Pääsen seuraavan kerran lomille kahden viikon päästä, joten palailen asiaan viimeistään silloin.