Pitkä odotus on vihdoin päättynyt. Tänään on taas aika astua Santahaminan porteista sisään armeijan ihmeelliseen maailmaan. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että olen oikeasti menossa takaisin – enkä vaan vierailulle, vaan toivottavasti vähintään yhdeksäksi kuukaudeksi. Jännitys ei ole vielä iskenyt. Eilinen oli niin kiireinen päivä, etten ehtinyt kunnolla edes ajatella koko lähtöä. Päivän päätteeksi uni tuli melkein heti, kun pää osui tyynyyn ja nukuin kuin tukki koko yön. Eiköhän ne perhoset kuitenkin ala jossain vaiheessa lepatella vatsassa. Luultavasti viimeistään silloin, kun tapaan Anskun Herttoniemessä ja hyppäämme Santikseen vievään bussiin.

Iso kiitos kaikille blogiani kommentoineille ja minua tsempanneille! Laitan tänne ensimmäisen tilanneraportin heti, kun on mahdollista. Jos minusta ei kahden viikon päästä kuulu mitään, olen joko kiinni tai kavereiden kanssa mökkeilemässä. Pyydän siis kärsivällisyyttä. :)

"Kyl sä siihen pystyt, usko vain itseesi
jos tahto riittää keinot löytyy, nosta sun katseesi
pidä haaveistasi kiinni äläkä lannistu
ilman täyttä panosta et varmasti onnistu"

 Mariska - Rajaton