Ensimmäinen johtamistaidon viikko oli mukavan kevyttä ja leppoisaa vaihtelua leirielämälle. Vietimme suurimman osan ajasta koulun auditoriossa oppitunneilla. Siellä "keskustelimme" johtajuudesta ja erityisesti siitä, millainen on meidän mielestämme hyvä johtaja. Tai siis, meidän olisi pitänyt keskustella. Suurin osa koulusta taisi käyttää nuo tunnit nukkumiseen, piirtelyyn tai kokeisiin lukemiseen. Oppituntien lisäksi meillä oli joka päivä vähän liikuntakoulutusta, ettemme pääsisi vallan veltostumaan. Maanantaina oli suunnistusta, tiistaina 2800 metrin maastojuoksukoe, keskiviikkona lihaskuntoa ja torstaina uintia ja hengenpelastuskoulutusta. Keskiviikko-iltapäivä oli varattu koulutushaara- koulutukselle. Silloin harjoittelimme radioaseman perustamista ja radion (LV 217 M) kaukokäyttöä. Samana iltana ennen vapaa-ajalle pääsyä meidän piti kirjoittaa 1-3 sivun essee otsikolla "Minä johtajana". Siinä meidän tuli pohtia, millainen on mielestämme hyvä johtaja, millaisia me olemme johtajina ja millaisiksi johtajiksi haluaisimme kehittyä.

Palauttava viikko tuli minulle juuri sopivaan väliin. Lonkkani on reilun kuukauden ajan kipuillut satunnaisesti. Pari viikkoa sitten kipu alkoi pahentua ja viime viikonloppuna se muuttui jatkuvaksi. Ehdin jo pelätä pahinta, eli rasitusmurtuman uusiutumista. Tiistai-aamuna menin viimein käymään veksissä. Lääkäri onneksi rauhoitteli, että vaiva on todennäköisesti lihasperäinen. Lihasten ärtyminen vanhojen murtumakohtien lähellä on yleistä. Sain vaivaan pussillisen Buranaa (kuinka yllättävää) ja yhden päivän VMTL:ää (koska vakuuttelin, että voi tehdä lihaskuntoa ja uida). Niillä se kipu onneksi lähtikin ja nyt lonkkani on taas kunnossa (*koputtaa puuta*).

AUK 1:n puoliväli lähestyy ja koulutusvalinnat alkavat vähitellen tulla taas ajankohtaisiksi. Olen viimeisen viikon aikana miettinyt paljon sitä, mitä haluaisin seuraavaksi tehdä. RUK oli minulle pitkään itsestään selvä tavoite, mutta nyt en ole asiasta enää varma. Tulenjohto on koulutushaarana hirveän tekninen ja matemaattinen, eikä se tunnu ihan omalta. En myöskään uskalla luottaa siihen, että pääsisin Haminasta lakimieskokelaaksi. Minulla on kuitenkin vasta kaksi vuotta opintoja takana, kun taas osa hakijoista on valmistuneita tai lähes valmistuneita juristeja. Vanha haave lääkintä-AUK:sta on taas noussut pinnalle. Siitä koulutuksesta olisi hyötyä läpi elämän siviilissäkin. Lahteen lähtijät valitaan kuitenkin yleensä Spol- ja AKE-linjoilta, joten mahdollisuuteni päästä sinne ovat heikot.

Täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa sitten p-kauden alun harmittaa todella paljon, että jouduin KrhK:hon. Jos olisin alusta asti tiennyt, ettei KrhK:sta voi päästä kuin tulenjohto- tai heitinlinjalle, olisin todennäköisesti hakenut siirtoa SpolK:iin. Mutta turha sitä on enää itkeä, kun asialle ei mitään voi. Täytyy vain kerätä rohkeutta ja mennä juttelemaan linjamme kouluttajalle, josko sinne Lahteen olisi kuitenkin edes pieni mahdollisuus päästä. Ensin täytyy kuitenkin keksiä helvetin hyvät perustelut, miksi juuri minusta pitäisi kouluttaa lääkintä-AU.