Karu paluu arkeen koitti jälleen tiistai-aamuna huonosti nukutun yön jälkeen. RUK-transport bussi oli saapunut tykistökasarmin eteen edellisenä iltana vasta muutaman minuutin vaille puolenyön, joten unet olivat pakostikin jääneet lyhyiksi. Lisäksi olin heräillyt yön aikana tunnin välein varmana siitä, että oli aamu ja minun piti suorittaa jokin tärkeä johtamistehtävä, jonka tarkemmasta sisällöstä minulla ei ollut hajuakaan. Aamupäivä kului kokonaan yksikön päällikön aselajiopin oppitunnilla, jossa käsiteltiin maalien paikantamista, havaintojen tekemistä sekä tulen korjaamista – kaikki erittäin tuttuja asioita p-kaudelta.

Lounaan jälkeen johtueemme kouluttaja piti meille tunnin mittaiset sulkeiset. Harjoituksen tarkoituksena oli opettaa meille sulkeisten rakenne sekä oikeat opetustavat, mutta siinä ohessa tuli kerrattua peruskomentojen, kuten eteen- ja olalleviennin, oikeat suoritustekniikat. Sulkeisten jälkeen puolet patterista lähti siivoamaan kasarmin ulkoalueita. Toinen puolikas, johon minä kuuluin, jäi yksikköön laatimaan harjoitussuunnitelmiaan ja koulutuskorttejaan loppuviikon viestikoulutusiltoja varten. Minun tehtävänäni oli valmistella rasti viestien lähettämisestä, salaamisesta ja kopioimisesta lähetystä varten sanomalaitteella ja partiosanomalaitteella. Tehtävä tuntui alkuun täysin toivottomalta. En ollut koskaan edes nähnyt partiosanomalaitetta ja sanomalaitetta osasin käyttää vain välttävästi. Lopulta kuitenkin sain jonkinlaisen koulutuskortin tehtyä. Kovin yksityiskohtainen se ei kuitenkaan ollut.

Ennen päivällistä oli oppitunti seuraavan päivän Pommaus-harjoituksesta sekä käsisuuntakehän ominaiskorjauksen ja yhteiskorjauksen määrittämisestä. Sen jälkeen siirryimme ulos määrittämään ko. arvot suuntakehän avulla. Harjoitusoppitunti jatkui vielä päivällisen jälkeen. Loppuilta kului koulutuskorttia viimeistellessä ja oppitunnilla annettuja kotitehtäviä tehdessä.

Keskiviikko-aamu valkeni sateisena, niin kuin odottaa saattoi, kun edessä oli ensimmäinen maastoharjoituksemme. Aloitimme tulenjohtoryhmien kalustamisen aamupalan jälkeen. Kaluston tarkastamiseen ja päälle pukemiseen meni ihan uskomattoman kauan, kun kaikki käytiin vaihe vaiheelta läpi. Olimme valmiita vasta puoli kymmenen aikoihin, jolloin siirryimme käskynantoharjoitteluun. Lopulta hieman ennen kymmentä saimme käskyn lähteä matkaan kohti harjoituspaikkaa.

Pyöräilimme noin 5 km matkan Suurenahonpeltojen luoteisosaan, missä ehdimme vain käydä läpi edellisillan kotitehtävät, ennen kuin ruoka saapui. Ruokailun jälkeen aloitimme varsinaisen harjoittelun. Alkuun kävimme läpi jääkärijoukkueen etenemismuodot ja tulenjohtoryhmän paikan kussakin muodossa. Harjoittelu tapahtui supistetuin välein. Sen jälkeen siirryimme harjoittelemaan tulenjohtoryhmän puolustukseen ryhmittymistä. Jokaisen tulenjohtoryhmän jäsen toimi vuorollaan jokaisessa tehtävässä. Kun viimeinenkin ryhmä oli valmis, kertasimme vielä nopeasti tulenjohtopaikan paikantamisen käänteisen sädemittauksen avulla. Sen jälkeen minä pääsin antamaan marssikäskyn ja palasimme kasarmille, missä aloitimme välittömästi kalustohuollon.

Päivällisen jälkeen oli meidän patterimme vuoro käydä matrikkelikuvauksissa. Tarkoitus oli, että jokainen olisi ehtinyt pukea oikean varustuksen päälle jo ennen ruokailua, mutta kalustonsa viimeisenä palauttaneet ryhmät eivät ehtineet niin tehdä. Jouduimme hotkaisemaan ruokamme hirveällä kiireellä ja säntäämään yksikköön pukemaan. Henkilökohtaista huoltoa emme ehtineet suorittaa ennen kuvauksia, joten voin vain kuvitella kuinka hirveältä likaiset, koko päivän kypärän alla muhineet hiuksineni näyttävät kuvassa.  

Torstai-aamuna ilma oli kamala. Vettä tuli kirjaimellisesti vaakatasossa. Onneksi edessä oli kasarmipäivä ja ohjelmassa vain oppitunteja ja simulaattoriharjoitus. Päivän käynnisti yksikön päällikön pitämä aselajiopin oppitunti, jossa käsiteltiin tulikomentojen rakennetta ja tulen koossaoloa. Päivän muille oppitunneille en osallistunut, sillä arpaonni oli suosinut minua ja pääsin viettämään loppupäivän maneesissa järjestetyssä RUK-seminaarissa, jonka aiheena oli naiset johtajina. Seminaarissa oli puhumassa mm. valtioneuvos Riitta Uosukainen ja ministeri Elisabeth Rehn. Vieraiden joukossa oli myös varsin vaikutusvaltaista väkeä, kenraalikunnan edustajista lähtien. Puheenvuorot olivat pääasiassa erittäin mielenkiintoisia ja seminaari yleisesti ottaen mukavaa vaihtelua armeijan arkeen.

Illalla oli ensimmäinen kolmesta viesti-illasta ja minun vuoroni pitää rasti. Rastini meni yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka vähän olin ehtinyt ja jaksanut valmistautua. Partiosanomalaitteen sain käteeni ensimmäistä kertaa vasta varttia ennen rastini alkua. Sen osalta ei kuitenkaan tullut mitään ongelmia., vaan onnistuin opettamaan senkin käytön vakuuttavasti. Rastia valvonut upseerikokelas totesi, ettei hän olisi arvannut, että laite oli minulle täysin vieras. Toki koulutuksessani oli myös paljon parantamisen varaa. Suurin mokani oli, etten tajunnut liittää sanomalaitteita yhteen puhelinverkkoon, jolloin niillä olisi pystynyt oikeasti viestittämään. Lisäksi koulutuksen pitäminen jännitti ja se kuulemma näkyi. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, miten hyvin selvisin tehtävästä, joka alkuun tuntui mahdottomalta.

Perjantai-aamuna heräsin tuulen ulvontaan. Ulkona oli kunnon syysmyrsky. Se ei lupaillut hyvää päivän Pommaus-harjoitusta varten. Onneksi sade kuitenkin lakkasi ennen kuin aloitimme kalustamisen ja tuulikin tyyntyi vähitellen aamun mittaan. Minä toimin päivän ajan 4. tulenjohtoryhmän tulenjohtajana. En kuitenkaan päässyt nauttimaan tulenjohtajan muita kevyemmästä varustuksesta, sillä ryhmämme toinen viestimies oli sairaana ja jouduimme tasaamaan hänen kalustonsa keskenämme. Minun vastuulleni lankesi taas kaukokäyttökaapelikelan kantaminen.

Aloitimme koulutuksen samalla tavalla kuin edellisessä Pommaus-harjoituksessa, eli käymällä läpi edellisenä päivänä annetut kotitehtävät. Sen jälkeen me tulenjohtajat lähdimme kouluttajamme mukaan "maastontiedusteluun". Tulenjohtopaikalla saimme tehtäväksi antaa ryhmillemme puolustukseen ryhmittymiseen liittyvät käskyt ja valvoa niiden toteuttamista. Radioyhteys tulenjohtopaikan ja suoja-aseman välillä piti saada kuntoon ja suuntalevy sekä laseretäisyysmittarin jalusta suunnastettua, mutta pitkälanka-antennia ei tarvinnut rakentaa. Koulutus jatkui lounaan jälkeen. Silloin teimme yhdessä kaikki ne tasotyöt, jotka tulenjohtoaliupseeri tavallisesti tekee sillä välin, kun tulenjohtaja on toisessa maastontiedustelussa joukkueenjohtajan kanssa. 

Ilta kului jälleen viestikoulutuksen parissa. Meidän ryhmämme rastien aiheena oli radioiden LV 217M ja LV 241 käyttökuntoon laitto ja käyttö. Molemmat rastit olivat hyvin valmisteltuja ja kohtalaisen hyvin onnistuneita.

Lauantai alkoi mukavan verkkaiseen tahtiin. Aamupalan ja tupa- ja aluepalvelun jälkeen jäi kolme varttia luppoaikaa ennen päivän ensimmäistä oppituntia. Oppitunnilla perehdyttiin mm. vihollisen organisaatioon ja taktiikkaan sekä elektroniseen sodankäyntiin. Iltapäivällä käsiteltiin viestijärjestelmiä sekä viestiotteen laatiminen. Ilta meni jälleen viestikoulutuksen parissa. Silloin porukasta huomasi, että pitkät päivät ja vapaa-ajan puute alkoivat painaa. Kaikki olivat tavallista levottomampia ja rastinpitäjillä oli kova työ pitää osallistujat kurissa. Rastit sujuivat kuitenkin hyvin.

Sunnuntai-päivän käynnisti taktiikan oppitunti, jonka aiheena oli yleistunnistus. Kävimme läpi erilaisten panssarivaunujen ja -ajoneuvojen tunnusmerkkejä. Minusta tuntui aikalailla utopistiselta ajatukselta, että oppisin ikinä erottamaan vaikkapa taistelupanssarivaunun rynnäkköpanssarivaunusta. Sen verran samannäköisiä ne minun silmissäni ovat – ainakin, jos niitä ei pääse vertailemaan vierekkäin.

Oppitunnin jälkeen oli vuorossa kauhulla odottamani suunnistuksen koulutyö. Edellinen epäonnistunut suunnistuskokemukseni Haminassa oli edelleen kirkkaana mielessä, joten pelkäsin pahinta. Rata oli kuitenkin onnekseni edellistä helpompi ja satuimme saamaan saman reitin kahden muun lähes samaan aikaan lähteneen tytön kanssa, joten pystyimme tekemään yhteistyötä. Se varmasti koitui pelastukseksemme. Olimme kukin vuorollaan kartalla ja vuorollaan hukassa. Kuitenkin lähes koko ajan ainakin yksi meistä tiesi missä me olemme ja miten löydämme seuraavalle rastille. Suunnistamista helpotti myös edellisenä päivänä satanut ensilumi. Valmiiksi tallattuja polkuja oli helppo seurata rasteille. Suunnistaminen oli loppujen lopuksi varsin hauskaa, kun sääkin oli poikkeuksellisen kaunis. Lopullinen aikamme ei ollut huippuluokkaa, mutta emme olleet aivan huonoimpiakaan. Arvosanaksi koulutyöstä sain kouluasteikolla 6.

Päivän ohjelma päättyi maneesissa järjestettyyn gospel-konserttiin. Koska olen saanut vapautuksen kirkollisesta työstä, olisin voinut jättää konsertin väliin. Päätin kuitenkin mielenkiinnosta (ja välttääkseni siivousnakin) lähteä mukaan. Konsertti oli aivan erilainen kuin olin odottanut, mutta kuitenkin ihan viihdyttävä eikä mitenkään yliuskonnollinen. Konsertin jälkeen pääsimme ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan iltavapaalle.

Maanantai-aamupäivä kului jälleen oppitunneilla istuskellessa. Aselajioppitunnin aiheena oli tulilajit- ja muodot sekä varmusetäisyydet. Lisäksi ennen lounasta oli vielä patterikoossa seuraavana päivänä alkavan PH1-leirin harjoitusoppitunti, jossa käytiin läpi toiminta maastoharjoituksissa sekä johtuekoossa oppitunti, jossa annettiin tarkempaa tietoa harjoituksen tulenjohtoryhmäjaosta ja kalustamisesta.

Lounaan jälkeen kiirehdimme päärakennukselle, missä patterimme valokuvattiin perinteiseen tapaan kaatuneiden upseerien muistomerkin edessä. Sitten siirryimme taas oppitunnille. Tällä kertaa vuorossa oli taktiikkaa, tarkemmin teoriaa joukkueen puolustuksesta. Oppitunnin jälkeen alkoi kalustaminen leiriä varten. Minut oli määrätty 1. tulenjohtoryhmän tulenjohtoaliupseeriksi, joten vastasin ryhmämme kalustamisesta. Näppärän kaapinhoitajan ansiosta se sujui onneksi nopeasti ja ennen päivällistä jäi vielä vähän aikaa rötvätä.

Illalla pääsin osallistumaan oppilaskunnan edustajiston kokoukseen, sillä johtueemme varsinainen edustaja oli estynyt. Kokouksessa käytiin läpi oppilaskunnan hallituksen toimintasuunnitelma sekä talousarvio. Siihen vierähti puolisentoista tuntia, jonka jälkeen loppuilta sujuikin taisteluvarustusta ja reppua pakkaillessa ja muita leirivalmisteluja tehtäessä.

Valmistelut PH1-harjoitukseen lähtöä varten jatkuivat tiistaina heti aamupalan jälkeen. Aikaa saada kaikki kalusto laskentavalmiiseen muotoon yksikön eteen oli vajaa tunti. Se tuntui vähältä verrattuna siihen, kuinka paljon aikaa meillä oli kulunut Pommaus-harjoituksiin lähtiessä, kun kalustomäärä oli ollut huomattavasti pienempi. Toisaalta se oli kuitenkin varsin realistinen aikamääre. Emme silti aivan ehtineet siihen, vaan jouduimme pyytämään kymmenen minuuttia lisäaikaa.

Kun kalusto oli tarkastettu ja pakattu autoon tai otettu kantoon, harjoittelimme tavalliseen tapaan hetken käskynantoa. Ensin muutama taistelija antoi marssikäskyn, sitten me kaikki kokeilimme taistelijapareittain jääkärijoukkueelle alistetuksi ilmoittautumista. Pääsimme lopulta liikkeelle puoli kymmenen aikoihin. Matkaa leiripaikalle oli noin 10 km, joten pyörän selässä kului reilu puoli tuntia. Perillä purimme nopeasti auton, jonka jälkeen olikin jo lounaan aika.

Lounaan jälkeen kertasimme ensin suullisesti tulenjohtopaikan perustamisen vaiheet, ennen kuin aloitimme käytännön harjoittelun. Perustimme tulenjohtopaikat, paikansimme käsketyt maalit, laadimme tulenjohtotasot sekä maaliluettelot ja -kortit, tallensimme maalien tiedot sanomalaitteen muistipaikoille ja harjoittelimme asemaan menoa. Tai niin meidän olisi pitänyt tehdä. Harjoitus ei mennyt minkään ryhmän osalta kovin hyvin. Aikamääreisiin ei ehditty ja virheitä tuli paljon, mistä johtuen aloitimme kaiken alusta. Toisella kerralla kaikki sujui jo huomattavasti paremmin. Minun ryhmäni tosin ei edelleenkään saanut kaikkea valmiiksi, koska sähläsin tulenjohto-au:n tehtävissäni suuntien kanssa ja jouduimme lopulta laskemaan parin maalin koordinaatit uudelleen ja korjaamaan niiden tiedot. Lopputulos kuitenkin kelpasi kouluttajallemme ja pääsimme pystyttämään teltat.

Illalla ennen tukikohtapalvelun alkua saimme kokeilla valopistoolilla ampumista. Muutama taistelija pääsi myös ampumaan valaisuraketin. Sen jälkeen minun tehtäviini tulenjohto-au:na kuului vielä ryhmämme kaluston tarkastaminen, yön tulivartiolistan laatiminen sekä iltapalan jaon järjestäminen. 1. tulenjohtoryhmä majoittui komentoryhmän telttaan. Siellä meillä oli vain tulivartiovuorot, mikä tarkoitti teltan sisällä istumista ja tasotehtävien laskemista. Muissa teltoissa osa porukasta piti kipinää ja hoiti vartio-au:n tehtävät eli kiertovartion ulkona.

Keskiviikko-aamuna vaihdoimme aamupalan ja johtajapalautekeskustelujen jälkeen tehtäviä. Minusta tuli viestimies 1, eli sain kantooni radiorepun ja sanomalaitteen. Molemmat ovat kamalia kapistuksia, joita ei saa mitenkään asettumaan mukavasti. Onneksi en kuitenkaan joutunut kantamaan niitä pitkään. Sykin niiden kanssa ainoastaan suoja-asemaan, missä radio laitettiin paikalleen teltan sisään radiopoteroon. Teimme aamupäivän aikana samat hommat kuin edellisenä päivänä. Minä autoin siinä missä tarvittiin, sillä viestimies 1:llä ei ollut radioyhteyden kuntoon laittamisen jälkeen mitään tehtävää.

Kun olimme päässeet samaan pisteeseen kuin edellisenä päivänä ja käyneet läpi, mitä tulenjohtaja tarkistaa tulenjohtopaikalla ensimmäisellä tarkastus- ja käskynantokierroksella, otimme lämmittelyksi pari erää kuka pelkää viestimiestä. Sitten siirryimme katsomaan, mitä tulenjohtaja tekee ja käskee kierroksellaan jääkäriryhmän pesäkkeessä. Lounaan jälkeen harjoittelu jatkui asemarallin muodossa. Myös viestimies 1:set sykkivät harjoituksen vuoksi edestakaisin tulenjohtopaikan ja suoja-aseman välillä, vaikka oikeasti heidän paikkansa olisi teltassa radion ääressä. Tulenjohtopaikalla harjoittelimme sekä epäsuoran tulen käyttöä tulenjohtajan johdolla, että käsiasetaistelua tulenjohto-au:n johdolla.

Päivän koulutuksen päätteeksi tehtävät vaihtuivat jälleen, mikä oli minulle suuri helpotus. Olin jo ehtinyt pelätä, että joutuisiin suorittamaan paluumarssin kasarmille viestimiehen välineet kannossa. Nyt minusta tuli tulenjohtaja, eli radioreppu ja sanomalaite vaihtuivat huomattavasti kevyempiin kiikareihin, valopistooliin ja käsivalaisimeen. Toisaalta vastuuni lisääntyi moninkertaiseksi, sillä ensimmäisen tulenjohtoryhmän tulenjohtajana tehtäviini kuului oman ryhmäni johtamisen lisäksi siitä huolehtiminen, että koko johtue on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeassa varustuksessa. Toimin siis käytännössä oppilasjohtajana maastossa.

Illan tukikohtapalvelu alkoi hieman seitsemän jälkeen. Sen aikana olisi ollut mahdollisuus lähteä käymään sotilaskotiautolla. Harva kuitenkaan jaksoi sinne mennä. Itse ainakin halusin vain istua teltan lämmössä ja nauttia siitä, että saa hetken olla tekemättä mitään. Tosin tulenjohtajana jouduin kyllä istuskelun ohessa huolehtimaan käytännön asioista kuten siitä, että polttopuita hakataan koko yön tarpeisiin.

Yöllä vartiovuorot jakautuivat samalla tavalla kuin edellisenä yönä. Komentoryhmän teltan tulivartiomies tosin sai lisätehtäväkseen toimia keskusneitinä ja yhdistää puhelut, jotka muiden ryhmien tulivartiomiehet oli käsketty soittamaan toisilleen. Keskusosakeskusten pärähtely tunnin välein häiritsi vähän ainakin minun yöuniani. Kyseiset kapistuksethan kuulostavat hieman vanhanaikaisilta herätyskelloilta. Unta tuli kuitenkin yhteensä kuusi tuntia yön aikana, mikä on leiriolosuhteissa paljon, eli en voi valittaa.

Torstai-aamuna harjoittelimme taas asemaanmenoa sekä tulenjohtopaikalla tulenjohtotoimintaa ja käsiasetaistelua. Minua hieman hirvitti etukäteen, sillä toisin kuin muut, en ollut koskaan ennen toiminut tulenjohtajana. Meillä AUK:ssa sen roolin hoiti aina kokelas tai alikersantti. Me oppilaat opettelimme vain tulenjohtopartion muiden jäsenten tehtävät. Tulenjohtaminen sujui minulta kuitenkin yllättävän hyvin kokemattomuuteeni nähden. Hetken harjoiteltuamme siirryimme harjoituksen sovellettuun vaiheeseen. Viestimies 1:set lähtivät upseerikokelaamme mukaan maaliosastoksi. Me yritimme torjua heidän esittämänsä vahvennetun mekanisoidun jalkaväkikomppanian hyökkäyksen ensin (kuvitteellisella) epäsuoralla tulella ja sitten paukkupatruunoilla. Jokaiselle oli jaettu kaksi täyttä lippaallista patruunoita (eli 60 patruunaa), joten räiskittävää riitti. Välillä ammuimme sarjatulta ihan huviksemme, että saisimme patruunoita kulumaan. Puolustustaistelu oli erittäin mukava loppukevennys leirille.

Puolustustaistelun jälkeen oli jäljellä enää leirin purkaminen ja kaluston tarkastaminen. Tavalliseen tapaansa kouluttajamme kysyi meiltä tulenjohtajilta, kuinka paljon tarvitsemme aikaa tehtävän suorittamiseen. Ehdotin tuntia ja pari muuta tulenjohtajaa yhtyi siihen. Kouluttajamme kuitenkin ehdotti, että mikäli saamme kaiken kaluston tarkastusvalmiiksi 50 minuutissa, saamme pakata tulenjohtokaluston kuorma-auton lavalle ja pyöräillä takaisin kasarmille pelkässä taisteluvarustuksessa. Toisaalta, mikäli purkaminen kestäisi yli 1 h 15 min, joutuisimme polkemaan normaalissa varustuksessa reppu kiinnitettynä tarakalle. Tarjolla ollut palkinto oli hyvä, etenkin viestimiehille, joten olihan ehdotukseen suostuttava. Vähän minua tietenkin pelotti ehdimmekö. Epäonnistuminen olisi viime kädessä minun vastuullani, olinhan 1. tulenjohtoryhmän tulenjohtaja. Kaikki kuitenkin meni niin kuin pitikin ja olimme valmiita 8 minuuttia ennen aikarajaa.

Lounaan jälkeen johdin paluumarssin takaisin kasarmille. Siellä suoritimme kalusto- ja asehuollon sekä lopulta henkilökohtaisen huollon. Illalla meillä oli ansaittu iltavapaa. Yöllä toimin 2. apupäivystäjä, eli minut tultiin herättämään klo 2.45 ja päivystin klo 5.45 asti. Vaikka leirin jälkeinen väsymys painoi, aika meni nopeasti seuraavan päivän aselajiopin kokeeseen lukiessa.

Perjantai alkoi edellä mainitulla kokeella. Se ei ollut niin vaikea kuin oletin. Siinä kysyttiin enimmäkseen perusasioita, joita on tahkomalla tahkottu päihimme AUK:n alusta asti. Ainoastaan muutamasta vastauksesta olin hieman epävarma. Uskoisin siis, että koe meni ihan kohtalaisesti.

Loppupäivä kului oppitunneilla. Ennen lounasta oli lyhyt taktiikan oppitunti tulenjohtoryhmän huollosta. Iltapäivällä aihe vaihtui johtamisoppiin. Tuntia varten jokainen tupa oli valmistanut pienoisnäytelmän kohtaamistaan hyvistä ja huonoista johtajista. Ne esitettiin kukin vuorollaan ja jokaisen esityksen jälkeen keskusteltiin siitä, mikä kussakin tapauksessa teki johtamisesta poikkeuksellisen hyvää tai huonoa. Lopuksi paneuduimme vielä erityisesti esille tulleisiin huonon johtamisen piirteisiin.

Oppitunnin jälkeen laitoimme tuvat kuntoon lomatarkastusta varten ja kävimme syömässä päivällistä. Päivälliselle järjestymisen yhteydessä järjestettiin jokaviikkoinen oppilasjohtajien vaihto"seremonia", jossa minä otin vastaan 2. johtueen oppilasjohtajan tehtävät. Lomat alkoivat hieman puoli kuuden jälkeen ja RUK-transport bussit starttasivat tykistökasarmin kentältä aikataulun mukaisesti tasan kuudelta.