Taas on kolme viikkoa kulunut kuin siivillä. Tiedustelu-upseerikurssikin tuli ja meni, vaikka aluksi tuntui, ettei se lopu koskaan. Huonosta ennakko-asenteestani huolimatta viihdyin kurssilla lopulta hyvin. Siellä oli yllättävän paljon tuttuja tulenjohtopatterista ja toiselleen ennestään tuntemattomistakin kurssilaisista muodostui esikuntatyöskentelyn kautta nopeasti tiivis porukka. Opin kurssilla mm. miten laaditaan arvio vihollisen toiminnasta (AVT) ja tiedustelusuunnitelma, miten tiedustelujoukkue toimii, miten pataljoonan esikunta perustetaan ja miten siellä työskennellään, miten tehdään tilanneselostus sekä miten sotavankien alkukuulustelu suoritetaan. Lisäbonuksena sain kurssin suorittamisesta yhden kuntoisuusloman.

Kurssin alkupuolisko oli hyvin teoriapainotteista. Istuimme päivät pitkät oppitunneilla, jossa kävimme läpi vihollisen organisaatioita ja taktiikkaa sekä tiedustelu-upseerin tehtäviin liittyvää teoriaa. Siinä ohessa valmistauduimme puolustuksen sotapeliin laatimalla AVT:t ja tiedustelusuunnitelmat sekä suorittamalla maastontiedustelun Haminan lähiseudulla (ajelimme ympäriinsä Defedereillä ja ihmettelimme peltoja ja metsiä).

Ensimmäiset pari päivää kurssilla olivat kaikkein vaikeimpia. Opetus oli intensiivistä ja eteni hyvin nopealla tahdilla. Minä tunsin olevani kurssilaisten enemmistön muodostaneisiin tiedustelijoihin ja tiedustelu-tulenjohtajiin verrattuna täysin pihalla kaikesta. Ensimmäistä AVT:täni laatiessani minun teki jo mieli heittää pyyhe kehään. En uskonut, että pystyisin ikinä laatimaan järkevää arviota vihollisen hyökkäyksen etenemisestä pelkän annetun lähtökohtatilanteen avulla. Piirsin epätoivoisesti nuolia karttaan ja toivoin, etten joutuisi esittelemään omaa tuherrustani esikunnallemme. Ensimmäisen purkutilaisuuden jälkeen asenteeni kuitenkin muuttui. AVT:ni oli yllättävän samankaltainen kuin muiden ja se alkoi yhtäkkiä vaikuttaa ihan järkevältä.

Kurssin parasta antia olivat puolustuksen ja hyökkäyksen sotapelit, joilla testattiin osaamistamme. Niistä ensinnä mainittu pelattiin kurssin ensimmäisen viikon päätteeksi lauantaina. Perustimme peliä varten esikunnat 1. K:n ja SissiK:n tupiin. Vietimme niissä koko päivän seurasimme sanomalaitteen, puhelimen ja radion kautta tulleita tietoja vihollisen hyökkäyksen etenemisestä sekä pyrimme arvioimaan, mitä vihollinen tekee seuraavaksi. Päivä oli yksi inttiaikani hauskimmista.

Hyökkäyksen sotapeli oli hyvin samankaltainen kuin puolustuksen sotapeli. Suurimpana erona oli, että pelasimme sen maastossa. Lähdimme tiistaina lounaan jälkeen paseille Valkjärvelle, missä perustimme esikunnat parakkeihin (m/90 organisaatioon kuuluneet perustivat omat esikuntansa paseihin). Vietimme Valkjärvellä kaksi yötä sotapeliä pelaten. Maastoharjoitus oli täysin erilainen kuin yksikään maastoharjoitus, johon olen aikaisemmin osallistunut – eikä vähiten siksi, että vietimme suurimman osan ajasta mukavasti sisätiloissa.

Tiedustelu-upseerikurssi päättyi perjantaina – samana päivänä kuin AUK alkoi. Palasin Santahaminaan iltapäivällä ja siirsin tavarani kuljetuskomppaniasta AUK:n kasarmille. Tarkoitus oli, että olisi päässyt miltei saman tien lomille, mutta erinäisistä syistä lähtöni venyi ja venyi. Lopulta pääsinkin lähtemään ansaitulle viikonloppuvapaalle vasta päivällisen jälkeen.

Maanantai-aamuna palasin jälleen riviin ja aloitin tehtävässäni AUK:n apukouluttajana. Päivä vietettiin suureksi osaksi oppitunneilla, joilla käytiin läpi tuliyksiköt, tulimuodot, maalit sekä paikantamislevyn käyttö. Viimeisenä mainittua harjoiteltiin myös käytännössä Saharassa. Lisäksi oppilaat pääsivät pulttikivelle määrittämään käsisuuntakehilleen yhteiskorjauksen (YK), jonka avulla laskettiin myöhemmin luokassa ominaiskorjaus (OK). Illalla ennen vapaa-ajan alkua pidettiin vielä karttamerkkikoe.

Tiistai alkoi edellisen päivän asioiden kertauksella. Oppilaat harjoittelivat Saharassa ja sen lähimaastossa käsisuuntakehän käyttöä sekä itsensä paikantamista paikantamislevyn avulla. Sen jälkeen heillä oli vuorossa siivousoppitunti ja meillä johtajilla tiimipalaveri. Iltapäivällä opetin linjallemme miten tulenjohtotaso valmistellaan. Loppupäivä kului heille tasotyöskentelyharjoitusten parissa. Itse pääsin onneksi loppuiltapäivästä livistämään oppitunneilta tekemään seuraavaksi päiväksi rastikortteja.

Keskiviikkona oli majoitusharjoitus, eli tuttavallisemmin majohajo. Päivä alkoi varusvarastolla, missä koko koulu kävi kuittaamassa itselleen luotisuojaliivit – sopivasta hajotuksen maksimoimiseksi. Varsinainen koulutus alkoi linjallamme maastossa nautitun etulounaan jälkeen kahdella rastilla. Minä opetin yhdelle osastolle varamiinoitteen rakentamista samalla kuin linjamme sopimusvänrikki piti toiselle osastolle koulutusta tunnustelijataistelijaparina toimimisesta.

Päivän koulutus päättyi lyhyeen marssiharjoitukseen, joka toteutettiin yhdessä kranaatinheitinlinjan kanssa. Kiersimme minun johdollani vajaan kolmen kilometrin lenkin Likolammen ympäri. Tarkoituksena oli harjoitella toimintaa marssilla ja erityisesti marssitauolla. Reitti oli sama kuin meidän kurssillamme. Marssi oli kuitenkin tällä kertaa paljon kevyempi, sillä varustuksena oli taisteluvarustus, kun taas me marssimme aikanamme kenttävarustuksessa. 

Marssin jälkeen alkoi majoittautuminen. Oppilailla oli 45 minuuttia aikaa kantaa majoituskalusto linjakaapista AUK:n takana sijaitsevalle Hevoshaan kentälle, pystyttää teltat ja syödä iltapala. Aika ei kuitenkaan riittänyt, vaan tarvittiin 10 minuuttia lisäaikaa, että edes teltat oli saatu kuntoon. Vaikka suoritus oli heikko, sitä ei kuitenkaan uusittu. Hieman puolenyön jälkeen me apukouluttajat valtasimme itsellemme komentoteltaksi ensimmäisen teltan, johon oli saatu kamiinaan tuli ja painuimme nukkumaan. Siinä vaiheessa oppilaat vasta hakivat itselleen polttopuita halkovarastolta, joten heidän yöunensa jäivät mitä ilmeisimmin paljon lyhyemmiksi.

Torstaina linjamme osallistui sotaveteraanikeräykseen. Minä jouduin kuitenkin jäämään saarelle pitämään rästikoulutusta kahdelle kurssin alkupäivinä sairaana olleelle oppilaalle. Aluksi olin tietenkin pettynyt, etten päässyt muiden mukana kaupungille, mutta loppujen lopuksi päivästä tuli ihan mukava. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneita asioista ja halusivat oppia, joten heitä oli ilo opettaa.

Perjantai alkoi linjamme kahdella viikkokokeella. Niistä ensimmäinen meni useimmilla hyvin. Mututuntumalta sanoisin, että 9/10 pistettä taisi olla yleisin tulos. Pysyväisviikkokoe sen sijaan ei mennyt kovin vahvasti. Vain 8/22 pääsi siitä läpi. Loput linjamme 14 taistelijaa saavat siis kokea Kiikalassa ei-niin-mukavan herätyksen keskellä yötä, kun on uusinnan aika.

Kokeiden jälkeen aamupäivä jatkui laseretäisyysmittarin (LEM) käytön harjoittelulla. Alkuun kävimme suorittamassa Saharassa perusmittauksia, jonka jälkeen siirryttiin luokkaan opiskelemaan LEM:n yleisiä ominaisuuksia sekä laitteen käyttöön liittyviä varomääräyksiä. Iltapäivällä tutustuttiin piiru- ja metrimittakaavan laatimiseen sekä harjoiteltiin havaintojen tekemistä meidän apukouluttajien heittämien merkkisavuheitteiden avulla. Päivällisen jälkeen olikin sitten jo TKS-tarkastusten ja lomille lähdön aika.

Huomenna lähdemme viideksi päiväksi Kiikalaan koulutushaaraleiri 1:lle (KHL1). Viikko-ohjelman perusteella leiristä näyttäisi tulevan hyvin samanlainen, kuin meidän kurssimme KHL1 oli. Luvassa on siis pitkiä päiviä ja vielä pidempiä öitä Kiikalan lentokentän synkkääkin synkemmässä maastossa. Maltan tuskin odottaa.