Aamu alkoi kansalaiskasvatusoppitunneilla, joiden aiheina oli materiaalivastuu, muonitus, kuljetukset ja liikenneturvallisuus sekä lääkintä. Huomasi, että takana oli lomiltapaluuilta, sillä yhdellä jos toisellakin oli vaikeuksia olla nukahtamatta. Minunkin silmäni meinasivat painua väkisin kiinni, eivätkä puuduttavat aiheet suinkaan helpottaneet hereillä pysymistä. Iltapäivällä oli lihaskuntotestin vuoro. Se meni aikalailla odotusteni mukaisesti, vaikka käsinkohonnassa ja vatsoissa jäinkin tavoitteesta. Ensinnä mainitun tulokseksi tuli pyöreä nolla, koska yksikään kymmenestä yrityksestäni ei testiä valvoneen vänrikin mielestä noussut riittävän korkealle tai ainakaan riittävän puhtaasti. En kuitenkaan ollut ainoa epäonnistunut, vaan kaikkien tyttöjen tulokset jäivät huonon puolelle – ja monet myös nollaan. Vatsoista sain 42 toistolla hyvän, mikä oli testin suurin pettymys. Kiitettävän rajasta jäi uupumaan vaivaiset kaksi toistoa. Viimeksi tuo raja ylittyi helposti. Kaikissa muissa suorituksissa ylitin odotukseni. Pituutta loikkasin peräti 1,90 (hyvä) ja selkiä meni huimat 65 kappaletta (kiitettävä). Punnerruksia jaksoin pusertaa 22 (kiitettävä), vaikka suoritustekniikka oli erilainen kuin mihin olen tottunut. Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen tuloksiini. Niitä pitäisi olla kohtalaisen helppo vielä parantaa. Kunhan sotilaskodin yhteydessä oleva punttis aukeaa lattiaremontin jäljiltä, yritän käydä ainakin kerran viikossa vähän treenaamassa.
Aamulla teimme P2b -kokeen, joka mittaa luonteenpiirteitä ja sopivuutta erilaisiin tehtäviin. Testissä on kahdessa osiossa yhteensä 526 väittämää, joihin tulee ottaa kantaa. Ensimmäisessä osiossa vastataan pitääkö väittämä omasta mielestä paikkansa vai ei. Toisessa osiossa arvioidaan asteikolla 1-3 kuinka hyvin väittämä kuvaa itseä. Testi oli sama, jonka 2. JK:ssa tein ja sen tekemiseen meni pari tuntia. Iltapäivällä lähdimme ampumaradalle ampumaan. Aloitimme RK 2:lla, eli kymmenen laukauksen kilpasarjalla makuulta. Useimmat olivat jo ampuneet kyseisen ammunnan ensimmäisissä ammunnoissa viime viikolla, joten heillä oli mahdollisuus parantaa tuloksiaan. Minulla sen sijaan kaikki kolme yritystä menivät tähtäinten kohdistamiseen ja tulos oli sen mukainen. Seuraavaksi siirryttiin yhteen haastavimmista ammunnoista, eli RK 7:ään. Se ammutaan kolmessa vaiheessa kääntyviin tauluihin. Jokaisessa vaiheessa ammutaan 6 laukausta, eli yhteensä laukauksia kertyy 18 kappaletta. Ensimmäisessä vaiheessa taulut ovat näkyvissä 5 sekuntia ja piilossa 15 sekuntia. Tauluihin ammutaan kerralla yksi laukaus ja kahden laukauksen jälkeen vaihdetaan lipasta. Toisessa vaiheessa taulut ovat näkyvissä 3 sekuntia ja piilossa 15 sekuntia. Taas ammutaan keralla yksi laukaus ja kahden laukauksen jälkeen vaihdetaan lipasta. Kolmannessa vaiheessa taulut ovat jälleen näkyvissä 5 sekuntia ja piilossa 15 sekuntia. Nyt ammutaan kuitenkin kaksi laukausta kerrallaan, jonka jälkeen vaihdetaan lipasta. Myös RK 7 meni omalta osaltani penkin alle. Taulustani löytyi kyllä paljon osumia, mutta kasat olivat molemmilla kerroilla taulun reunassa niin, että puolet osumista jäi mustan alueen ulkopuolelle, eikä niitä näin ollen laskettu. Ammunnoista jäi aika huono fiilis. Harmittaa olla tulosten perusteella yksi komppanian huonoimmista ampujista, varsinkin koska harjoitusta on takana paljon enemmän kuin alokkailla.
Torstai 26.7.
A
amupäivän ohjelmana oli taas oppitunti. Tällä kertaa sen piti eräs varuskuntasairaalan terveydenhoitajista. Aiheena oli jalkojen hoito ja marsseille valmistautumisen yleisesti. Aihe ei ehkä kuulosta kovin mielenkiintoiselta, mutta minä koin tunnin hyödylliseksi. Mukaan tarttui monta käyttökelpoista vinkkiä tulevaa palvelusta ajatellen.Oppitunnin jälkeen heitimme täyspakkaukset selkään, otimme ryhmäkohtaiset tavarat kantoon ja suuntasimme Saharan laidalle majoitusharjoitukseen. Siellä nautimme maastolounaan, jonka jälkeen alkoi telttojen kasaaminen ja purkaminen ja kasaaminen ja purkaminen ja kasaaminen ja… muuta emme juuri päivän aikana tehneetkään – ruokailuja lukuun ottamatta. Yöllä meillä oli puolentoista tunnin lähivartiovuorot. Itselleni sattui tietenkin se kaikista huonoin vuoro, eli toisiksi viimeinen, kello 3.00-4.30. Sain kuitenkin kohtalaisen hyvät yöunet. Tosin jossain vaiheessa yötä heräsin siihen, että kamiina hehkui tulipunaisena ja teltta oli kuin sauna. Eräs ryhmäläisistämme oli vähän innostunut heittämään puita pesään, ettei tuli vahingossa sammuisiPerjantai 27.7.
Ensimmäinen herätys maastossa ei ihan vastannut odotuksiani. Olin kuvitellut, että meillä olisi hirveä kiire laittaa itsemme ja tavaramme kuntoon, niin kuin 2. JK:n majoitusharjoituksessa aikanaan oli, mutta saimmekin pukea ja purkaa teltat kaikessa rauhassa ennen aamupalaa. Kun olimme saaneet syötyä, otimme tavarat kantoon ja palasimme yksikön pihalle. Siellä suoritimme nopeat marssivalmistelut ja lähdimme kiertämään saarta taisteluvarustuksessa. Marssi oli lähinnä leppoisa aamukävely, eikä taisteluvarustuskaan tuntunut painavan mitään täyspakkauksen jälkeen. Marssin päätteeksi söimme lounaan maastossa, ennen kuin palasimme yksikköön huoltamaan aseet. Koko asehuollon ajan toivoin, että seuraavaksi olisi vuorossa henkilökohtainen huolto, eli että pääsisin vihdoin suihkuun. Se oli kuitenkin turha toive. Meille käskettiin liikuntavarustus päälle ja lähdimme hikoilemaan vähän lisää palauttavan liikunnan merkeissä. Rantalentopallon ja "koripallon" pelaaminen osoittautui onneksi todella mukavaksi ja niiden jälkeen arvosti suihkua entistä enemmän. Loppupäivä meni kaappia särmäillessä ja tupaa siivoillessa. Viideltä söimme päivällisen muonituskeskuksessa ja varttia vaille kuusi pääsimme vartin etuajassa (!!!) lomille.
Kommentit