Lähipäivät ovat olleet niin kiireisiä, etten ole ehtinyt kirjoittaa. On jännä, etten vieläkään täysin sisäistä, kuinka lähellä lähtö on. Tuntuu, että maanantaihin olisi vielä pieni ikuisuus, vaikka osa tavaroistani on pakattu ja monet ystävistäni hyvästelty. Tutkinpa jo vähän julkisen liikenteen aikataulujakin selvittääkseni suunnilleen kuinka usein busseja kulkee Santahaminaan. Viime yönä näin myös ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin unta, jossa olin intissä. Siinä unessa intissä tosin lähinnä ryypättiin, mistä herää kysymys, mitä alitajuntani oikein yrittää kertoa? Viimeinen siviiliviikonloppuni sujunee rauhallisissa merkeissä. Läksiäiskännejä en ainakaan aio vetää, sen verran tuoreessa muistissa tuo uudenvuodenpäivä vielä on. Huomenna tai sunnuntaina voisi kuitenkin yrittää saada muutaman ystävän koolle paikalliseen olutravintolaan yhdelle rohkaisevalle.